Särkisalokodin lakkauttamisessa kysymys ei olisi säästöjen hakemisesta vanhuspalvelujen rakenteellisista muutoksista, joiden kuitenkin tulisi olla säästöjen ja toiminnan sopeuttamisen lähtökohta. Laskennallinen säästö olisi vain kertaluonteista, eikä sillä olisi menorasitusta pysyvämmin tervehdyttävää vaikutusta. Säästölaskelmat perustuvat oletukselle, että ilman Särkisalokodin asukkaita Tiipilään ei saataisi riittävästi asiakkaita. Vanhuspalvelu on pääsemässä säästötalkoista silmänkääntötempulla ja kyseenalaisin keinoin.
Vajaa vuosi sitten aloitettu Tiipilän palvelukeskuksen rakentaminen perustuu asiantuntemattomiin arvioihin asiakastarpeista ja piittamattomuuteen kaupungin rahatilanteesta. Vuodelta 2008 oleva rakentamispäätös olisi pitänyt panna jäihin, sillä Salon vanhuspalvelun johdon on täytynyt tietää mihin seurannaisvaikutuksiin se johtaa. Se ei näytä olleen ainakaan Salon vahuspalvelun johtajan intressissä, olihan hän aiemmassa toimessaan käynnistämässä hanketta. Vahinkoa ollaan kierrättämässä ja sijaiskärsijäksi on joutumassa Särkisalokoti.
Tehostetun palveluasumisen paikkoja on tulossa ainakin viideksi vuodeksi liikaa ja paikkoja olisi jäänyt täyttämättä riippumatta nykyisistä säästövaatimuksista. Paikkojen supistamistarpeiden syyksi on kuitenkin esitetty vain säästöjen väistämättömyyttä. Työtä näytetään tehdyn Särkisalokodin ongelmien paisutteluun ja ehkä myös aiheuttamiseen, jotta juuri sen lakkauttaminen näyttäisi mahdollisimman perustellulta. Ja mitä suuremmilta Särkisalokodin kustannukset saadaan näyttämään, sitä enemmän ”säästöä” tulisi.
Vanhusten hoitaminen Tiipilässä ei ole yhtään halvempaa kuin Särkisalokodissa. Miten voisi ollakaan, kun kysymyksessä on uusi lainarahalla rakennettava yksikkö, jonka kaupunki vuokraa yksityiseltä yhdistykseltä. Laskennallisten säästöjen lähtökohtana pidetäänkin sitä, että Tiipilä jäisi mahdollisesti tyhjilleen tai vajaakäyttöön ilman Särkisalokodin lakkauttamista. Se puolestaan vesittäisi Tiipilään kytketyn EU:n aluekehitysrahastohankkeen, jonka keskeisenä tavoitteena on edistää hyvinvointiteknologiayritysten tuotekehitystä toteuttamalla autenttinen kehittämisympäristö. Särkisalolaiset vanhukset vietäisiin siis yritysten tuotetestauksen koehenkilöiksi.
Kuntaliitosten keskeisinä lähtökohtina ovat muiden kuin lähipalvelujen keskittäminen ja sitä kautta saatava tehostuminen ja kustannusten karsiminen. Sen ovat särkisalolaiset jo tunteneet nahoissaan. Keskittämällä voidaan kuitenkin turvata lähipalvelujen saatavuus ja näin on haluttu uskoa myös Särkisalossa, kaupunkikeskuksesta kauimmaisessa kolkassa. Mutta mitä keskittämistä tai tehokkuuden hakemista on siinä, että entiseen lähikuntaan rakennetaan saman kokoluokan yksikkö, jonka käynnistyminen edellyttää lähipalvelun lakkauttamisen toisaalla ja vanhusten siirron heille vieraaseen ympäristöön.
Tehostetun palveluasumisen nettona laskettu vuorokausihinta Salossa on keskimäärin noin 78 euroa. Sen mukaisesti Särkisalokodin vanhusten kustannukset olisivat vuodessa noin 427 000 euroa. Uudessa yksikössä saman vanhusmäärän kustannukset ovat joka tapauksessa suuremmat. Ateriapalvelut ja kotihoito on suositusten mukaisesti keskitetty hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi Särkisalokodin yhteyteen. Toimintojen siirto kuljetuskustannuksineen merkitsisi kaupungille vähintään 100 000 euron vuosittaista lisälaskua.
Särkisalokodin lakkauttaminen veisi sen palveluita käyttäviltä taajaman vanhuksilta saunomis- ja pyykinpesumahdollisuudet. Muutamasta vuodesta esikouluikään ulottuvien lasten päivähoitopaikaksi ehdotettu koulu soveltuu siihen kovin huonosti, jos he sinne mahtuisivatkaan. Särkisalokoti on vanhusten palvelukeskuksen kivijalka ja myös pienten lasten päivähoitokeskus, minkä hävittäminen aiheuttaisia monenlaisia välittömiä ja välillisiä kustannuksia toisaalle. Ne kustannukset jouduttaisiin rahoittamaan muualla tapahtuvin leikkauksin, mikä ei tunnu huolettavan vanhuspalvelun sektoria. Sen on saatava oma budjettinsa näyttämään ”säästöjä”.
Tosiasia on, että Tiipilän yksikkö on rakenteilla ja se on saatava järkevään käyttöön. Eikö olisi mahdollista palauttaa rakennuksen käyttötarkoitus alkuperäiseensä, jolloin keskuksen tilat vuokrattaisiin vielä omatoimisesti pärjääville vanhuksille. Palveluja voitaisiin sitten lisätä asteittain tarpeiden mukaisesti. Tiloille luulisi olevan käyttöä myös muiden toimialojen tarpeisiin. Onko tällaisia edes selvitetty. Tarvittavat muutokset voitaisiin tehdä vielä niin kauan kun keskus on rakenteilla. Tiipilän käynnistymiseen kytketyt kehittämishankkeet voitaisiin tarvittaessa siirtää toisaalle. Kustannuksia toki näistä kaikista aiheutuu, mutta virheistä joutuu usein maksamaan. Kärsijöiksi ei kuitenkaan tulisi asettaa vanhuksia.
Heikki Liede
Salo
Perniön ja Särkisalon tarpeita ei haluttu asettaa vastakkain
Perniön kunnan päätöksenteossa mukana olleena haluamme sanoa mielipiteemme tavoitetilasta johon silloin muovasimme vanhuspoliittista strategiatyötä vanhustyönjohtaja Hannele Lyytisen kanssa. Perniön kunnan vanhuspoliittinen strategiatyö käynnistyi vuonna 2005. Vuoden 2006 alussa tapahtui Perniön terveyskeskuksen ja samalla koko vanhustyön liittyminen Salon seudun terveyskeskukseen, jonka yhtymähallitus hyväksyi em. vanhuspoliittisen strategian vuosille 2006 – 2010. Strategiaan oli kirjattu Tiipilän alueen kehittäminen palvelukeskustyyppiseksi asumismahdollisuuksineen. Suunnitelma oli laadittu 6000 asukkaan kunnan ja sen vanhenevan väestön tarpeiden perusteella. Kuntauudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveystoimi yhdistyi.
Suunnitelmissa huomioimme kasvavat vanhustilastomme. Peilasimme sijainnillisesti paikkaa. Vaiheiden kautta päätimme Tiipilän alueen palveluiden lähellä sijaitsevana helposti saavutettavaksi. Suunnitelma oli laadittu Perniön kunnan ja sen vanhenevan väestön tarpeiden perusteella ja olihan Tiipilän alueella entuudestaan ikäihmisille suunnattua asumista. Huonokuntoisten vanhusten vuokratalojen oli aika saada korjausta ja samalla uudistamista tarvittiin. Kehitysvammaisten aktivointia pidimme myös tärkeänä.
Varsinainen hankesuunnittelu aloitettiin syksyllä 2007 kun yhdistys valitsi Yh-Länsi Oy:n teknisen hankesuunnittelun hoitajaksi. Salon seudun 10 kunnan ja 4 kuntayhtymän lakkautuessa ennen uuden kaupungin syntymää järjestelytoimikunta hyväksyi tämän hankkeen yhtenä kolmesta ”vanhojen kuntien” hankkeena. Yhdistykselle myönnettiin Valtion asuntorahaston korkotukilaina ja avustusvaraus 2009.
Salon kokonaisuudessa hanke on saanut uusia muotoja. Koko suunnittelun ajan kantavana ajatuksena on ollut että palvelukeskuksessa hyödynnetään erilaisia jo olemassa olevia teknologisia ratkaisuja ja toisaalta luodaan yrityksille mahdollisuus testata uutta hyvinvointi teknologiaa helpottamaan niin asukkaiden kuin henkilökunnankin arkea. Suunnitteluryhmään kuului suunnittelijoiden lisäksi Perniön-Särkisalon alueen kotihoidon työntekijöitä, Salon vanhuspalveluiden hallinnon edustus, Turun ammattikorkean Salon yksikön edustaja sekä Perniön Vanhustentaloyhdistyksen edustajat.
Nyt käytävässä keskustelussa on asetettu vastakkain Särkisalon ja Perniön alueen tarpeet. Sitä emme ole koskaan halunneet palvelustrategioita tehdessämme. Pyrkimyksenä halusimme kehittää palvelukeskustoimintaa monipuolisemmaksi ja saavutettavammaksi silloisessa tilanteessa tulevaisuutta palvelevana yksikkönä parhaalla mahdollisella tavalla. Perniössä on koulu- ja terveydenhoitopalvelut tuotettu yläasteen ja lukion osalta ja vuodeosastolla sekä vastaanotolla on hoidettu ihmiset hyvässä yhteisymmärryksessä terveyskeskuksessa. Haluamme Tiipilän hankkeen etenemistä ja tulevaisuuden rakentamista yhteisymmärryksessä. Haluamme osaavaa, hyvää, inhimillistä palvelua ihmisille. Emme ole halunneet pakonomaisen valinnan eteen, kuten nyt on asianlaita. Syyttelyllä ja riidoilla emme pääse eteenpäin, niitä emme halua.
Elina Suonio – Peltosalo kok,
Hannu Ranta sdp
