Skip to main content

Suru ei sanoilla häviä – joskus kuolindoulan tärkein tehtävä on olla läsnä

Jaana Salmi on asettunut Mathildedaliin. Hänen syliinsä taas asettui Espanjasta tuotu rescue-koira Jesse.

Jokainen voi joutua tilanteeseen, jossa läheisen ihmisen tiedetään pian kuolevan. Lähtö voi olla yhtäkkiä lähellä ystävällä, sukulaisella tai työtoverilla.
Ehkä on läheiselle helpompaa sanoa kohdattaessa, että nyt ei puhuta kuolemasta, vaan jostain iloisemmasta. Tähän ei kuitenkaan kannattaisi sortua.

–Siinä riistetään kuolevalta mahdollisuus puhua lähestyvästä kuolemasta. Ja siitä pitäisi puhua, jos siinä jokin askarruttaa tai pelottaa, sanoo Jaana Salmi.

Hän on Mathildedaliin asettunut yrittäjä, joka sanoo, että kuolemasta puhumisen pitäisi olla jopa kansalaistaito.

Jaana Salmen yritys, Lohtu Akatemia, sai sekin alkunsa surusta.
1990-luvun lopussa Jaana Salmi eli vaikeaa aikaa: hän menetti viisi läheistään lyhyen ajan sisällä.

Suru äidin kuolemasta jätti siemenen itämään: kuulevaa korvaa ja läsnäoloa voivat tarvita niin kuoleva itse kuin hänen läheisensäkin, mutta kuka niitä tarjoaisi.
Myöhemmin Salmi sattui näkemään televisiosta Jessika Lutherin haastattelun. Luther on Suomen ensimmäinen kuolindoula.
–Kun näin haastattelun, tiesin, että tämä se on, Salmi kuvailee.
Oivallus johti toimeen ja Lohtu Akatemia aloitti toimintansa alkuvuodesta 2023. Sen tehtävänä on kouluttaa koulindoulia, ihmisiä, jotka ovat tukena ja apuna kuolevan ja hänen läheistensä elämässä.

 

Koko juttu 28.3. painetussa ja digilehdessä.

Jaa artikkeli: