Lohiojassa virtaa Punassuosta tuleva vesi. Puron reunoilla ovat neuvonpidossa vasemmalla kaivurin puikoissa Petri Haikonen ja oikealla rannalla Jussi Aaltonen.
Teijon Lohiojan varressa humisi keskiviikkona kaivinkone koko päivän.
Valtakunnallisen Helmi-ohjelman puitteissa kohennetaan luonnon monimuotoisuutta niin metsissä, soilla, perinnemaisemilla kuin vesistöissäkin. Lohiojalla tehtiin kunnostustöitä Pienvesi-Helmi-hankkeen nimissä. Tätä hanketta Varsinais-Suomen osalta koordinoi Valonia.
Vesistöasiantuntija Jussi Aaltonen tuumi Lohiojan olevan monipuolinen kohde.
–Fokus on ollut myös maatalousympäristön vesissä ja tämä on sitäkin, mutta ei tarvitse mennä kauaa, kun maatalousympäristö vaihtuu ihan muuksi.
Se muu tässä tapauksessa tarkoittaa Teijon kansallispuistoa, minkä rajalle ei keskiviikon ensimmäiseltä kohteelta ollut montaa sataa metriä. Lohioja kulkee osan mittaansa peltojen halki ja Vaanelan puutarhan kasvihuoneiden sivuitse, mutta sukeltaa sen jälkeen metsään. Puroa ruokkii osaltaan läheinen Punassuo, joka jo kuuluu kansallispuistoon.
Eilen tarkoituksena oli poistaa Lohiojan pienistä koskipaikoista pohjasta savea ja korvata se kivillä; lisäksi tehtiin koskipaikkojen tuntumaan kutusoraikkoa. Jo silmämääräisesti näki, että suovedestä on kysymys: suolta tuleva vesi on kirkasta ja punaruskeaa.
Koneyrittäjä Petri Haikonen mietti purokunnostuksen olevan työmaana vaihtelua; omat ehtonsa asetti toki savisen maaperän pehmeys.
–Se on ihan pohjaton se savi. Pitää tarkkaan katsoa, minne koneen vie.
Tavoitteena oli saada kolme kohdetta valmiiksi päivän aikana. Lohiojan nimi voi viedä ajatukset kaloihin ja sähkökoekalastuksissa taimenia on purosta tavattu, mutta Jussi Aaltonen muistutti, että pelissä on muutakin. Pohjaan laskettuihin kiviin alkaa esimerkiksi kasvaa vesisammalta ja kunnostukset hyödyttävät tulevaisuudessa myös vesihyönteisiä.
