Valjut rasiat

Tervepä terve. Toimituksen koillisnurkkauksen viikkopiipulliset imaistaan tässä seuraavaksi.
***
Jotkut ovat toisia tasa-arvoisempia. Kulttuuri- ja tapahtuma-alalla ovat työt olleet olemattomissa vuoden päivät, ja moni on kehdannut kommentoida, että ei auta alan ihmisten kuin mennä toisiin töihin.

Toteamus on tietysti asiaatuntematon, yliolkainen ja -mielinen ja sitä paitsi sen jakelu on puutteellinen. Silmämitalla katsoen samaa tokaisua ei nimittäin jostain syystä näy ollenkaan yhtä paljon niiden uutisten alla, joissa kerrotaan paperitehtaiden sulkemisesta. Ei sillä, että sitä tarvitsisi kuulla kenenkään, ei auringonlaskun aloilla eikä millään. Auttaa voi vinoilemattakin.
***
Vaikka varmasti noissa on eronsakin, ei sillä. Tulee mieleen, että tehdaskompleksi työllistää monesti paikallisesti ja seudullisesti. Tapahtuma-ala niin ikään, mutta myös siellä ja täällä ja liikkuvasti.

Eräs jälkimmäisen lajin ahkerista poistui joukosta viikonloppuna. Muusikko Matti Siitonen ehti tehdä pitkän ja hienon päivätyön, jota kelpaa muistella samalla kun ottaa osaa läheisten murheeseen.
Samalla palaa mieleen, että yhden nimen artistit eivät ole uusi asia. Tänä päivänähän voivat radiossa aamun aikana laulaa esimerkiksi Ilta, Robin, Ellinoora, Erin, Kanerva ja Behm.

Siitonen taas tunnettiin Fredinä ja kannattaapa vilkaista takavuosien iskelmälistaa, jolla saattoivat rivissä olla Danny, Kisu, Eija-Sinikka, Berit, Matti ja Teppo.
***
Sellainenkin uutinen otti silmään, että tupakkiaskeista ovat lainuudistuksen myötä lähdössä logot. Varmaan joku tienaa silläkin että suunnittelee uudet, blankot rasiat.

Röyhyttely on muuten harraste, joka on kokenut todella inflaation, mitä arvostukseen tulee. Takavuosinahan tupakka kärysi niin virastoissa, liikennevälineissä kuin baareissakin, koteja unohtamatta. Vuoden 1970 käytöskirja muistuttaa, että juhlia valmistelevan on syytä varata tuhkakuppeja ja oikeanlaista poltettavaa. Halutusta imagosta riippui, mitä merkkiä piti suupieleen pistämän. North Staten mainoksissa oli karskeja ammattimiehiä kuten nosturinkuljettajia ja merenkävijöitä, Coltin mainokset ammensivat moottoriurheilusta ja viikset hulmuten ratsastaneeseen Marlboro-mieheen samaistuneet tiesivät, minkä rasian valita. 1970-luvun kevytsavukkeessakin oli tervaa ja nikotiinia mainoksen mukaan riittävästi.

Merkkien kirjo on ollut valtava kuin olutpuolella joskus, kun joka kaupungissa oli oma panimonsa. Tupakkateollisuudesta ei ole jäljellä mitään ja hyvä niin, mutta ehkä siinä jotain paikalliskulttuuria hävisikin.

Yhtä kaikki askien riisuminen jäi mieleen. Kun on tämä ironia ja muu ja pelkistäminenkin käy tehokeinosta, niin näinköhän iskee monen tyylitajuun se, että voisikin ostaa vaikka vain rekvisiitaksi harmaan rasian, jossa esimerkiksi teksti ”Taloussavuke” tai ronskimmille ”Taloussavuke, pitkä, 20 kpl”.

Että kannattaa se joku paperitehdas pitää pienellä teholla; sätkäpaperien ja askikartongin kysynnästä ei ehkä sittenkään koskaan tiedä.
***
Jossain osataan. Vilpas tienasi koripallon SM-kultaa tiistaina ja siitä pitää onnitella. Finaalissa kaatui Kauhajoen Karhu, ja finaalien jälkeen ehkä jokunen kylmä.
***
Olkaahan vappuna ihmisiksi ja heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: