Yhteiskoulun joulujuhlaan marssi kekripukki

Yhteiskoulun salissa joulutunnelmaan laskeuduttiin alkuviikosta vähän tavallisesta poikkeavalla tavalla.
Lavalla oli koko joukko ysiluokan draamaryhmäläisiä, joiden käsittelyssä vanha aika ja kekriperinne  heräsivät eloon hauskalla tavalla.   
Näytelmässä vanha isäntä muistelee lavan sivussa kiikkustuolissa omaa lapsuuttaan vuosikymmeniä sitten. Kertomus elää samaan aikaan näyttämöllä, missä silloinen pikkupoika ei pääse kekripukiksi vaan peltotöihin on lähteminen. Lopulta kokoa on karttunut sen verran, että poika saa pukin tamineet päälleen vetää. Sitä ennen on katsoja saanut aavistuksen siitä, miten peltotyöt tehtiin ja miten väliin rentouduttiin.
Kekriä vietettiin aikanaan vähän talosta riippuen syksyisin silloin, kun syystyöt oli saatu valmiiksi. Suomen kristillistyessä vainajien päivän tapoja sulautui kekriin ja  vanhaa kekriperinnettä kestitystä vaativine pukkeineen siirtyi jouluun.  Itä-Suomessa joulun arvellaan syrjäyttäneen kekrin vasta 1800-luvulla.
Yhteiskoulun jouluun saatellut esitys on osa Salon peruskoulujen Polku-projektia, jossa koulut ja päiväkodit ovat toteuttaneet omia teemojaan kulttuurialan ammattilaisten tuella.  
Ammattilaisilta tuli tässäkin tapauksessa tuki, mutta omia vaivoja eivät oppilaat ole säästelleet.
Esimerkiksi kekrinaamiot on tehty kuvaamataidon ryhmässä ja pääasia, näytelmä, on itse käsikirjoitettu.
Urakkaan otettiin alku museosta, missä tutustuttiin vanhan ajan esineisiin ja tapoihin.
Lue lisää Perniönseudun Lehdestä