Tervepä terve. Toimituksen itäkellon viikkoveto suoritetaan tässä seuraavaksi.
***
Sitähän on käynnissä oikeastaan numeroiden viikko.
Kestopurnauksen aihe monessa torpassa on kesäaikaan siirtyminen, joskin ei siinä ole muuta ongelmaa kuin kodintekniikan kehittyminen.
Selitän. Eipä se tunnin heitto sinne tänne tunnu oikeastaan, kun yöunen mitta joka tapauksessa heittelee viidestä seitsemään tuntiin eikä katkosten määrä ole kuitenkaan suhteessa sänkyyn menon ja kellonsoinnin väliseen aikaan.
Se luku taas on vakio aikavyöhykkeeseen katsomatta, että onpa talossa kissoja tai pieniä lapsia, nämä oksentavat säännönmukaisesti kello 4.15 ja mielellään jollekin tekstiilille.
Kyllä te arvaatte juuri nyt oikein. Tämä juttu syntyy sellaisen yön jälkeisenä aamuna, jolloin noin klo 4.22. oli ohjelmassa makuuhuoneen villamaton huuhtelua suihkun alla.
Ei haise kerran alhaalla käynyt kissanruoka milloinkaan samalta kuin lehdenjakajan näkyessä pihalla.
Yhtä kaikki tässä on joka tapauksessa mahdollisuus mennä vipuun. Kun illalla on valoisaa vielä kahdeksan pintaan ja pidempäänkin, sitä tietysti luulee että vielä on aikaa aloittaa vaikka mitä tointa ja loppu on historiaa. Nukkumaanmeno venyy ja vanuu.
Oman heikkoutensa ohella pitää tietysti syyttää nyt sitten sitä, että älypuhelimet ovat pilanneet muutenkin paljon ja lisäksi murentaneet julkisten kellojen tiheyden maan asuinhuoneistoissa. Tätä ei ole vielä tutkittu, mutta vielä tutkitaan.
Selitän taas.
Joskus muinoin oli asunnoissa sellaisia kapineita kuin kelloradioita ja videonauhureita, joissa oli alati näkyvä numerokello. Ja ennen muuta oli seinäkelloja viisareineen. Kun karttapallon kokoinen kello seinältä oikein syyttävästi katsoi ja vilkaisijalleen kertoi, että nyt pitäisi pistää pillit pussiin tältä päivältä, ajatukseen taipui jotenkin helpommin.
Näppituntuma on, että seinäkellot ovat nyt aiempaa harvemmassa ja kehitykseksi katsotaan se, että kelloa pitää kotonakin erikseen varta vasten katsoa eli kaivaa puhelin esiin jostain.
Kukaanhan tietenkään ei myönnä että räpeltäisi luuria koko illan ja silloin ruudun nurkassa näkyvää kellonaikaa ei tietenkään ainakaan huomaisi.
Oma lukunsa ovat toki ne taloudet, joissa kello on tarkoituksella kunniapaikalla eli peräti sisustusesine ellei designiä eli sieluttoman kallis. Niissä taloissa taas ei välttämättä ole ollenkaan joka aamu lähdettävä työmaalle ainakaan ennen kahdeksaa.
***
Tai mikä nyt kenellekin kallista on. Kysymys on suunnilleen yhtä järkevä kuin miettiä, mikä on järkevää. Omalle lompakolle sopiva viikon kauppakassin sisältö voi olla jo naapurille liian tyyris, mutta kadun toisella puolella saa maksaa pelkkä perjantain illallinen saman verran. Jollekin pelkkä kassi ilman sisältöä on liikaa.
Riittävästi hyviä kestokasseja omistava säästää ainakin hermojaan. En mene siihen, että Ikean sininen kassi näkyy palvelevan niin monessa talossa niin pyykkipussina kuin klapinkantimenakin. Toisaalta hyvä niidenkin joskus tuta oikeaa puuta puristeen sijaan.
Yhtä kaikki uutisissa kerrottiinkin juuri, että noin neljänneksellä suomalaisista ei ole lainkaan säästöjä ja reilu puolet Danske Bankin kyselyyn vastanneista kertoo pärjäävänsä korkeintaan kolme kuukautta ilman tuloja. Siinä ei tietenkään ole mitään hauskaa eikä samalla myöskään unohdettavaa, että monen vastaus samaan kysymykseen on kolme päivää ja kuun puolenvälin jälkeen meillä muilla tuommoiset kolme tuntia.
Tähän liittyen voi suositella Ylen uutta dokumenttisarjaa Raha-Suomi. Siinä käydään läpi lähihistoriaa talousvinkkelistä; miten rahaa on tehty, ketkä ovat tehneet, ketkä hävinneet ja mitä kupruja mahtuu matkalle.
Oma jaksonsa on omistettu niin peliteollisuudelle kuin Nokiallekin, mikä tuo mukaan kaivattua paikalliskulmaa.
Puhuvien päiden lisäksi mukana on arkistomateriaalia: vanhoja uutispätkiä ja mainoksia ja muuta sellaista, mitä jaksaisi katsella vaikka
miten.
Tässäkin on vielä jollekulle aistitutkijalle sarkaa: väittävät, että tuoksut ja maut palauttavat vuosien taakse, mutta suunnilleen samaan pääsee kyllä lapsuusajan telkkarimainosten renkutuksia kuulemalla.
Eikä tässä voi kuin välittää osanotot tulevaisuuden keski-ikäisille jo nyt.
Joku heistä joutuu palaamaan lapsuuteensa kuulemalla sen Todella hookoo-vollotuksen.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
