Aino Lång miettii, että työssä pienessä terveyskeskuksessa on runsaasti sekä hyviä että huonoja puolia.
Kuva on hänen itse ottamansa.
Haastatteluaikaa Aino Långin kanssa pitää vähän sovitella.
Juttutuokio onnistuuu, kunhan Lång ehtii katsoa Facebookista Perniön Sisun naisten lentopallojoukkueen pelin.
Sitä taas pitää seurata siksi, että joukkueessa pelaa kaksi siskontyttöä. Kytkös eteläiseen Saloon on olemassa niin tyttöjen, sisarusten kuin vanhempienkin myötä.
Aino Långille tulee täyteen 16 vuotta lääkärinä ja matkalle mahtuu monenlaista kuten vuosikausia Peijaksen sairaalan päivystyksessä. Viime ajat hän on työskennellyt Pihlajalinnalla erityispalveluasumisen vastuulääkärinä.
Hyvinvointialueet tuskailevat lääkäripulan kanssa: lähin esimerkki löytyy Perniöstä, minne Varha ei ole saanut helpolla sen paremmin virkalääkäreitä kuin ostopalvelulääkäreitäkään.
Kysytäänpä siis Långilta: miltä työ maaseudun terveysaseman lääkärinä hänestä kuulostaisi? Hän sopii vastaajaksi siksi, että on leikitellyt jonkin aikaa ajatuksella paluusta asumaan ja töihin lapsuudenmaisemiinsa.
Ensiksi pitää kaataa yksi ennakkoluulo. Pieni terveysasema ei tokikaan ole helppo työpaikka, arvioi Lång.
–Se voi olla nuorelle lääkärille ahdistavankin laaja työkenttä. Eteen voi tulla vastasyntyneitä, ikäihmisiä, kroonisten sairauksien seurantaa, aivotapahtumia, neuvolatyötä, kouluterveydenhoitoa ja niin edelleen. Se haastaa ihan varmasti, jos sen haluaa tehdä hyvin, Aino Lång sanoo.
Lääkäri joka tapauksessa on helposti hahmo, joka pienellä paikkakunnalla tunnetaan. Lång on ehtinyt miettiä tätäkin: onko lääkärin tuttuus joskus myös rasite tai rajoite.
–Tullaanko tutulle ihmiselle puhumaan esimerkiksi perheväkivallasta tai päihdeongelmasta tai muista vaikeista asioista, Aino Lång puntaroi.
Lång toteaa, että kytkökset paikkakunnalle painavat. Hän toteaa, että ei itsekään kovin helposti lähtisi töihin terveyskeskukseen aivan vieraalle pienelle paikkakunnalle, jolle ei ole mitään yhteyksiä ennestään.
Koko juttu 18.1. painetussa ja digilehdessä!
