Perniönjoki oli perjantaina vesistöalan ihmisten opintoretken kohteena.
Linja-autollinen ihmisiä tähyili Perniönjoen ylittävältä kävelysillalta jokiuomaan perjantaina.
Varsinais-Suomen vesistökunnostusverkosto yhdistää niin viranomaisia kuin yhdistyksiäkin ja perjantaina verkoston opintomatkalla Perniössä oli osanotto muun muassa Valoniasta, WWF:sta, ammattikorkeakoulu Liviasta, Turun yliopistosta ja Paimionjokiyhdistyksestä.
Käynnin kohteena oli Perniönjoki, jonka tulvasuojeluhanke valmistui tässä kuussa. Ely-keskuksen ja Salon kaupungin yhteisen hankkeen myötä jokiuomaa avarrettiin tulvariskin vähentämiseksi.
Sillalla joelle tiiraillut joukko oli täynnä kysymyksiä: pitikö rakennuksia vaaittaa, pitikö ennen töitä tehdä maaperätutkimuksia, hyötyykö jokin laji erityisesti tehdystä työstä.
Ely-keskuksen Ilkka Myllyaho vastaili sen, minkä ehti. Piti vaaittaa, tehdä maaperäselvityksetkin, ja tulvatasanteet voivat olla ainakin kahlaajien mieleen.
–On ihan eri nähdä paikan päällä kohde kuin vain katsoa kuvia, toteaa johtava vesitalousasiantuntija Eeva Nuotio Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksesta.
Nuotion asemapaikka on Vaasassa, minkä lähiympäristöstä ei jokia tarvitse turhaa etsiä eivätkä tulvatkaan ole tuntematon riesa. Happamien sulfaattimaiden kaivaminen asettaa omat ehtonsa kaivuille.
–Niiden kaivaminen voisi näkyä pitkällä vesistössä.
Perniön hankkeessa sulfaattimaihin ei törmätty.
Joenrannalla puhuttivat niin käytännön kaivuutyöt kuin sekin, miten jokivarsi jatkossa muuttuu. Puita rantamaille on jo istutettu ja lisääkin on tulossa. Joen kuljettama kiintoainekuormitus askarrutti sekin; päätyykö tasanteilta maa-aineksia kohti merta. Valonian Jarkko Leka arveli, että tasanteiden kasvillisuus osaltaan pitää maa-ainekset kurissa. Ilkka Myllyaho taas muistutti, että tulva-aikaankin virtaus on kova nimenomaan jokiuomassa, ei tasanteilla.
