Tervepä terve. Toimituksen itäkomeron viikkohyllyt täytetään tässä seuraavaksi.
***
Kotimaan politiikasta ja ministerien menneisyydestä riitti uutisia heinäkuussa, ehkä yllättäenkin. Monestihan heinäkuu on ollut uutismielessä hiljaista aikaa.
Asiat ovat olleet vakavia, mutta tietysti osa tuttua viihdettäkin tällä kuittautui. Tarkoitan, että sitähän on kuultu sen seitsemän selitystä menneistä luuhauksista, mutta ei niinkään suunnitelmia tuleviksi töiksi. Vähän kuin olisi katsonut uutisten sijaan jokakesäisiä Turhapuro-uusintoja.
***
Tietysti osa lomasta piti pyhittää vanhojen lehtien lukuun. Erityisen metkaa oli löytää kasa Meidän koti -lehtiä noin 30 vuoden takaa ja niistä juttua sen ajan asuntomessuilta.
Vertailua tämän kesän messuihin ei voinut olla mielessään tekemättä. Messuthan järjestettiin tänä vuonna Loviisassa, missä alue onkin rakennettu suoraan kauniin pikkukaupungin jatkoksi, ei kauas kaikesta kuten joskus.
Jos jokin näkyy, niin lukuinnon lasku: jos vielä 1990-luvulla oli vähän joka torpassa paikka kirjahyllylle ja toinen levykaapille, tämän vuoden messutaloissa samat mööpelit pistävät todella raapimaan päätä. Kodikkaimmailta itse asiassa tuntuikin se talo, jossa oli olo kuin olisi pieneen kirjastoon tullut – vaikka kirjoja ei sielläkään ollut edes rekvisiitaksi.
Suureellisuus oli tämän vuoden messutaloissa kovin varovaista: valtavien oleskelutilojen vastapainona yksityispuolen tilat ovat lähinnä nukkumakomeroita. Marmoripinnat ja näköala-ammeet nenäliinan kokoiselle tontille ahdetussa talossa antavat vähän saman vaikutelman kuin kallis kaviaari halvimman raakapakastepatongin päällä. Jokunen vuosikymmen sitten piirrettiin arjelle arkisemmat puitteet. Vai arkiko se on muuttunut, eikä odotukset.
Yhtä kaikki monesti tuntui, että kaikki on rakennettu parin yksityiskohdan ympärille. Vanha viisaus totesikin, että Suomi on maa, missä asunnot myydään keittiönkaappien kahvojen perusteella. Kaappit toisaalta näkyvät kauemmas kuin ennen, sillä yksi muoti se ei näemmä hellitä. Avokeittiö vaan on kuin avohakkuu: ei sitä millään perustele.
***
Erään kesäkeskustelun aiheena oli tupakinpolttokin. Aikanaan oli baareissa ja virastoissakin savua kuin taikurin teltassa, mutta vähiinpä tuo on käynyt. Tietysti jo hinta suitsii, joten ilmankos lähes luksukseksi muuttunut harraste on siirtynyt nurkan takaa avoimille paikoille kuten pesäpallo-kentille.
Vai mitä se tarkoittaa, kun radion urheiluohjelmassa kerrottiin, että yhdessä pesisottelussa oli tehokas pelaaja polttanut monta.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
