Tervepä terve. Toimituksen itäpesän viikkoklapit pienitään tässä seuraavaksi.
***
Opettavaista on maailmanmenon seuranta, vaikka vain maan rajojen sisällä. Lehtipäivät Joensuussa kertasivat, että ristiriitaista on paikallislehtityökin. Kahta samanlaista päivää ei kai kellään näissä hommissa ole, mutta tekemisessä on pelottavan paljon yhteisiä piirteitä, lukipa lehden nimiössä melkeinpä mikä paikkakunta hyvänsä.
Vielä opettavaisempaa on ollut seurata uutisia kestoaiheesta eli kolmen hallituksen ajan tekeillä olleesta saamelaiskäräjälaista.
Matkaa ei tästä saamelaismaille ole sen vertaa, että sitä ei päivässä ajaisi, mutta vähänpä sitä huomaa tietävänsä koko käräjistä saati kulttuurista sittenkään. Ylen mainio Oddasat avaa arkea, mutta puolisen tuntia viikossa on vielä ohut viipale.
Sen vielä joku selvittää, miksi kovin usein tuntuvat lukuun sattuvat romaanit sijoittuvan Suomi-neidon hartialinjalle tai vielä ylemmäs.
Yksinkertainen ei ole käräjäasia, mutta kaiken jälkeen sitä huomaa olevansa sillä puolella, jolla toivotaan lain etenevän. Jarrumiesten ei tarvitse suotta peljätä virattomaksi joutumista: Linnanmäellä on varmasti taas kesällä paikkoja auki.
***
Jotkut etenevät urallaan niin, että voi tuntea vilpitöntä iloa. Postiin tipahti tiedote, jonka mukaan vuoden kieltenopettaja on tätä nykyä ruotsin, englannin ja venäjän opettajana Turun yliopiston Rauman normaalikoulussa työskentelevä Maarit Rainio.
Palkittu ehti opettaa tämän jutun kirjoittajaa kauan sitten lukiossa ainakin vuoden ajan. Jotain meni oikein; tunneilla ujommatkin uskalsivat puhua ruotsia ja tekisi mieli sanoa, että siinä on alku paljoon.
Tiedotteen mukaan opettajan tähtihetkiä on ollut Act Globally -valinnaisaineen ideointi. Siinä opiskeltiin kahdeksan kielen turistialkeet. ”Vähäinenkin kielitaito antaa mahdollisuuden kurkistaa kulttuureihin”, toteaa opettaja tiedotteessa.
Tottahan se on tämäkin. Vähimmillään on hyvä tietää, ollaanko astumassa pizzerian vai pesulan ovesta sisään, vaikka kyltti oven päällä olisi muuksi kuin englanniksi.
Ennen muuta olennaista oli rohkaisu siihen, että tohtii ostaa Tukholmassa vaikka lounaansa tai liput linnakierrokselle oikealla kielellä. Kun suunsa saa auki, voi koko asiaan suhtautua kuin näin kankeaan mieheen aerobicissa: taivutukset menevät vähän väärin, mutta onpa yritystä.
Tiedotteen mukaan opettaja kutsuu lumoutumaan kielten maailmasta.
Ainahan tähän ei tietysti tarvita oppituntejakaan. Pari eteen ja lukuun sattunutta Finlandia-voittajaehdokasta muistuttivat mieleen, että usein voi lumoutua äidinkielestään. Se taas vaatii vähän enemmän vaalintaa kuin anopinkieli, tietävät hortonomit.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
