Jarno Limnell vieraili perjantaina Särkisalossa Meripirtin kerhon vieraana.
Uutiset tulevat sananmukaisesti vaikka kahvipöytään. Jarno Limnell istuu Särkisalossa Meripirtin pöydän ääressä ja hänen älykellonsa ruudulla välähtää MTV3:n uutisotsikko. Ehkä Ukrainasta, ehkä muualta. Joka tapauksessa Limnell sanoo ripustavansa kellon naulaan viikonlopuksi ainakin kuvaannollisesti.
–Se on tärkeä ohje jokaiselle tässä ajassa. Välillä on hyvä pistää laitteet kiinni ja lähteä vaikka metsäretkelle.
Meripirtti oli välipysäkki Limnellin mökkimatkalla: miehelle rakas vapaa-ajanpaikka sijaitsee Särkisalon Isoluodolla ja viikonlopun suunnitelmissa oli viettää tyttären kanssa laatuaikaa – siis mennä sinne metsään, saunaan ja ongelle. Tytär on jo neljättä polvea Limnellejä samoissa maisemissa.
Jarno Limnell on haluttu kommentoija eri medioissa; miehen näkemyksiä on tullut vastaan niin valtakunnallisista kuin alueellisistakin välineistä. Perjantaina hän puhui turvallisuustilanteesta täydelle Meripirtille.
Jarno Limnellin tekemisten lista on hätkähdyttävän pitkä: kyberturvallisuuden työelämäprofessorin pesti Aalto-yliopistossa, kyberturvallisuusyksikön johtajan tehtävä ohjelmistoyritys Innofactorissa, kolme dosentin tehtävää. Lisäksi hän johtaa puhetta sekä Espoon valtuustossa että Länsi-Uudenmaan aluevaltuustossa. Sotatieteiden tohtori on lisäksi muun muassa julkaissut yhdeksän kirjaa. Viime kuukaudet Limnell on saanut kommentoida etenkin Ukrainan tilannetta ja sitä, miltä Suomen asema näyttää.
Rauhallisesti sanansa asetteleva Limnell naurahtaa ottavansa mielellään vastaan kansakunnan virallisen tyynnyttelijän roolin.
–Hyvin meille tässä käy. Jos joku porukka pärjää, niin suomalaiset. Meillä on maanpuolustustahtoa, kalustoa ja yhteishenkeä.
Viime aikoina Limnell on puhunut muun muassa 72 tunnin kotivaran puolesta. Mikään ei toisaalta ole muuttunut; tästä hän on pitänyt ääntä aiemminkin.
Nuori mies ei ehkä ehkä voinut aavistaa maanpuolustusta opiskelemaan lähtiessään, että joutuisi jonain päivänä kommentoimaan asiantuntijaroolissa sotaa näinkin lähellä?
–Mitä enemmän sota-asioiden kanssa on tekemisissä, sen vähemmän toivoo, että niitä tapahtuu. Toisaalta tässä on oppinut sen, että ihminen ei vaan näytä oppivan. Historia toistaa itseään.
Suomi voi päätyä kybervaikuttamisen eli monenlaisen kiusanteon tai ainakin sellaisen yrittämisen kohteeksi. Omasta infrasta olisi ehdittävä pitää huoli ja samalla kannettava vastuuta Ukrainan tukemisessa. Limnell toteaa, että joukkoja länsi ei Ukrainaan lähetä, mutta raskasta aseistusta kyllä – ja sen lisäksi inhimillistä tukea. Hän arvelee, että Ukrainalla ovat käsissään voiton avaimet juuri nyt; Venäjä kärsii mittavista miestappioista ja Putin pyrkii pitämään joukkojen johtamisen lankoja omissa käsissään.
–Kenraalikuntakin siellä vaihtuu taajaan. Se näyttää lopun alulta, Limnell miettii.
Lännen ja siinä mukana Suomen yhteydet Venäjään ovat parhaillaan minimissä. Vaikka sota päättyisi huolmenna, olisi näiden suhteiden uudelleenrakennus Limnellin arvion mukaan vuosikymmenien työ.
Hän toteaa, että Suomen Nato-jäsenyyden ratifiointi Yhdysvalloissa oli iso asia. Vaikka Unkari ja Turkki vielä vitkuttelevatkin, on Limnellillä rohkaiseva viesti.
–Emme ole enää yksin.
Koko juttu 27.10. painetussa ja digilehdessä.
