Tervepä terve. Toimituksen koillisteatterin viikkokiikarit nostetaan silmille seuraavaksi.
***
Ensin tieliikenteeseen. Fiat kysyi takavuosien mainoksessaan, että millä ajatte, kun bensa maksaa kaksi markkaa litralta. Aie oli kertoa, että Fiiulla pääsisi halvimmalla. Nyt hinta täsmäisi mainokseen mutta rahayksikkö ehti vaihtua välissä, joten miten lie kaupanteon kanssa.
Noin muuten pitää miettiä, mitä puhuu. Takavuosina kirottiin törttöileviä autoilijoita ja kyseltiin, että mistähän arpajaisista tuokin on ajokorttinsa saanut.
Näinä vedenpaisumuksen aikoina pitää ennemminkin perätä laivurinkirjan alkuperää.
***
Kyltyyristä runoili Leinon Eino kauan sitten.
Vaivattomimmillaan kulttuuri, siinä mielessä kuin moni kai sanan käsittää, on sävelmä telkun aamuohjelmassa, perintötaulu seinällä tai palveleva lähikirjasto.
Ja sanan voi jakaa alaotsikoihin. Jo aamiaispöydässä on ruokakulttuuria eikä ole pahitteeksi, vaikka pöydässä olisi mukana tapakulttuuria. Sen jälkeen tien päällä nähdään liikennekulttuuria. Mutta paljon on parin vuoden ajan ollut tästä pulaa; monen museon ja teatterin ja muun uksi on ollut säpessä ja monia on pitänyt liikkeessä vain ruumiinkulttuuri.
Ja toistakin on katkolla. Telkkari tuli jo mainittua ja sen osalta on kaksi uraa loppuun hiihdetty. Puukuoriset vastaanottimet ja lineaarinen telkkari ovat monessa torpassa mennyttä aikaa.
Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että katsotaan sitä mitä juuri sillä hetkellä lähetetään, mutta harva enää toimii näin. Suoratoistopalveluista valitaan mieleistä nähtävää silloin kuin itselle sopii. Ymmärrettävää se on sinänsä, mutta tätä tulee myös välteltyä. Yksi syy on se, että lineaarista ohjelmaa seuratessa altistaa itsensä sellaiselle, jota ei muuten tulisi katsoneeksi.
Mutta yhtenäiskulttuurista oli kyse.
Muinoin yläkoulun ruokajonossa keskiviikkoaamuisin tiesi, mistä puhutaan: useimmat oppilaista olivat katsoneet edellisiltana Kummelia. Sieltä tai muusta pöhköilystä levisi sanonta jos toinenkin. Tämä on mennyttä aikaa, mutta olympialaisten aikaan häivä yhtenäiskulttuuria näkyy vielä, kun kisoista löytyy monelle yhteistä puheenaihetta.
Urheilut katsotaan tietysti suorana ja kansantaloudessa näkyy, miten on mennyt. Tarkoitan, että mitä nopeammin on hiihtokisa valmis, sen lyhyempi taukohuoneen telkkarin äärellä vietetty kahvitauko.
Mutta ennen muuta lineaarista telkkua tulee mietittyä karkkipäivän vinkkelistä. Yhtenäiskulttuurin kulta-aikaanhan kolmessa talosta neljästä oli maailma mallillaan, kun oli lauantaina saunassa käyty ja löylyjen päälle sai vielä tuskanhien pintaan Napakymppiä katsellessa. Sama pätee nykyään; kun perjantaina saa kaatua sohvalle ja juuri siinä kohtaa alkaa se viikon ajan varrottu ohjelma, ovat asiat hetken kohdallaan. Asiansa voi jopa pelata niin, että ohjelman alkaessa ovat valmiina niin imurointituokio kuin ruoatkin. Ja jos eivät ole, saavat olla olematta.
Mutta ei se viikon ajan odotettu ohjelma enää lauantaina saati sunnuntaina samalta maistu jos lainkaan.
***
Mikä taas maistuu, ovat kalaruoat ja pilkkijöitä riittää ilmeisesti pidempään kuin jäitä.
Matei käydä rannas kattomas, kuului eräskin suunnitelma paikallismurteella.
Iskelmäkaksikon uintireissusta ei ole kysymys. Tepoist ei ollut puhetta.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
