Hannu Brusila (vas) ja Kari Hannunen ovat käsitelleet dokumenteissaan pääasiassa perniöläisiä aiheita.
Salon kansalaisopiston videokuvauksen työpaja syksyllä 2017 osoittautui merkittäväksi perniöläisen dokumenttielokuvan kannalta. Kurssilta sai alkunsa innostus, joka on kantanut hedelmää jo useamman vuoden.
– Hannu houkutteli minut videokurssille yhteiskoululle. Sen verran hauska paikka se oli, että se jäi päälle. Jäin kurssille loppuiäkseni, naurahtaa Kari Hannunen.
Hannu Brusila teki kurssilla ensimmäisen dokumenttinsa taiteilija Sampsa Sarparannasta.
Parin viikon päästä Perniössä järjestettävässä Pimeän Peitto -tapahtumassa nähdään Brusilalta ”Kaihoa ja kasvua Perniön asemalla”, jossa esiin pääsevät kivitalon naapurihuoneistossa asuvat Juha Lindgren ja Titti Bruun.
– Lindgren edustaa siinä kaihoa ja Bruun kasvua. Yhdistävänä tekijänä heillä on esimerkiksi toimeliaisuus ja pyöräily.
Brusilalta nähdään illan aikana useita muitakin lyhytelokuvia.
Hannunen taas on tehnyt peräti 45 minuuttia kestävän dokumentin Kisakallion tanssilavasta. Tietoja dokumenttiin hän on etsinyt esimerkiksi Perniönseudun Lehden arkistokirjoista vuosikymmenten takaa.
– Ensin kerron ajasta, kun lavaa ei vielä ollut, sitten toiminnasta ja viimeksi sen hajottamisesta. Haastattelen kolmea mielenkiintoista ihmistä, ja minulla on myös elävää kuvaa 90-luvulta. Viime vuonna kyllä jo lupasin, että yritän vihdoinkin kiivetä ylös sieltä 50- ja 60-luvun bunkkerista nykyaikaan, mutta sitten tuli korona ja sotki suunnitelmat, harmittelee Hannunen.
Koko juttu 27.8. lehdessä.
