Mathildan Marinassa maisteltiin eilen kalaherkkuja; graavia särkeä ja lahnaa leivällä, kuivattua haukea dippien kera ja särkeä umpioituna. Jäljet juontavat Marinan keittiöön ja Särkisaloon.
Särkisalolainen Janne Rautio on kalamies ja innokas kokki ja pian myös esikoiskirjailija.
Viivästysten jälkeen pitkään lupailtu kalakirja on tulossa markkinoille Otavan kustantamana ensi vuonna.
–Varmasti siinä kohtaa, kun jäät lähtevät kalavesistä, kirja tulee ulos, Rautio sanoo.
Kirjan teemana ovat roskakaloina pidetyt kalat ja niiden valmistaminen ruoaksi. Samalla teemalla oltiin eilen maistiaisten kimpussa Marinassa ja samasta aiheesta jatketaan samassa paikassa runsaan viikon kuluttua Syödään yhdessä illallista -tapahtumassa.
Rautiota ajaa eteenpäin tarve nostaa hyljeksittyjen särkikalojen arvostusta.
–Joskus niitä on valmistettu ruoaksi, mutta jotenkin ne ovat unohtuneet, vaikka nämä ovat niin mahtavan makuisia kaloja. Suomessa on valtavasti vettä ja valtavasti kalaa, mutta ihmiset syövät pääosin tuontikalaa ja valikoima on kapea.
Maistattaminen on yksi keino nostattaa arvostusta, ja särkikalojen saatavuutta pitäisi kohentaa, tuumii Rautio. Hän rohkaisee kotitarvekalastukseen, mutta heittää palloa myös kauppiaille.
–Tuntuu, että kiinnostus on heräämässä, mutta saatavuuden pitäisi olla parempi. Ja jos lohi fileoidaan tiskillä asiakkaalle, se sama palvelu pitäisi olla särkikaloillekin. Ihmiset ovat vähän laiskoja ja arkoja tarttumaan kokonaiseen kalaan.
Oma sarkansa on huonojen kokemusten korvaamisella paremmilla. Eilen kalojen lisäksi tarjolla oli kesäkeittoa, Koskenlaskijalla ja kunnon mausteilla ryyditettyä.
–Sitä on kuullut, että monelle on jäänyt huono kuva kesäkeitosta koulun keiton takia. Nyt tehdään sellaista keittoa, että varmasti maistuu, Rautio heittää.
Sama logiikka pätee kaloihin; ginigraavatussa särjessä monen kammoksumat ruodotkin ovat hävinneet.
–Suolaa, sokeria ja alkoholia ja 48 tuntia aikaa, opastaa Rautio.
Koko juttu painetussa lehdessä
