Kevät herättää monen siivous- ja puunaustöihin kotona, mutta yhtä lailla lumien sulaminen herättää monet yhteisöt ja yksittäiset ihmiset siistimään yhteisiä alueitakin – puistoja, tienpientareita, rantoja ja niin edelleen.
Talkoita pidetään eteläisessäkin Salossa, ja perustetta kieltämättä on; erilaista roskaa on pientareilla säkkikaupalla.
Aihe on jokakeväinen ja perustellusti voi kysyä, miksi tarvetta aina on. Miksi joiltain tippuu mehupurkki tai pastillirasia kädestä samalla hetkellä kun se tulee tarpeettomaksi, joku taas malttaa kantaa sen roskikseen asti.
Ehkä ajatus on se vanha tuttu: luotto siihen, että joku muu siivoaa. Samasta lienee kyse esimerkiksi silloin, kun huoltoaseman vessassa roiskitaan sinne tänne ja heitetään vielä käsipyyhkeet lattialle. Joku muu hoitaa.
Niin hoitaa, monesti vapaaehtoispohjalta tai sitten palkkaa vastaan. Jälkimmäisessä tapauksessa raha on pois jostain muualta, edellisen taas luulisi nolottavan: aikuisten ihmisten perässä pitää kulkea jälkiä korjaamassa.
Perniössä siivoustalkoisiin lähtevät myös alakoulun oppilaat. Arkisena yhteiskuntaopin tuntina tempaus voi olla hyvin mieleenjäävä.
Roskaamattomuudessa on kyse peruskäytöstavoista, yhtä lailla kuin siinä että tervehditään ja kiitetään. Tapoja ei tarvitse ajatella itseisarvona vaan muistaa niiden perimmäinen tarkoitus; osoittaa kunnioitusta toiselle ja tehdä yhteispeli sujuvaksi. Siisti ympäristö on useimpien mielestä viihtyisin ympäristö, ja siihen on oltava oikeus.
Yhteisiin alueisiin kannattaa suhtautua kuin kotiinsa. Tuskin kukaan ilahtuisi, jos omalle kotipihalle heitettäisiin aidan yli roskapussi tai jos kahville tulleet vieraat lorottelisivat vessassa huoletta ohi pöntön. Kun roska tippuu tienpenkalle, kyse on ihan samasta asiasta.
