Paikallinen puheenaihe viimeksi kuluneen viikon aikana on ollut Kiskonjoki; tieltä suistuneesta säiliöautosta karkasi jokeen noin seitsemän kuutiota kevyttä polttoöljyä.
Pelastus- ja raivaustoimien järjestäjiä ei voi syyttää aikailusta: öljyntorjuntaan käytiin heti, kun tapahtumat koko mitassaan selvisivät.
Tyypillistä on, että tilanne on elänyt jatkuvasti sitä mukaa, kun uutta tietoa on tullut.
Nyt takana on viikko onnettomuudesta ja työt ovat edelleen kesken. Esimerkiksi palokunnan tekemien työtuntien määrä nousee korkeaksi. Kaikkiaan jälkiselvittely ja seurausten kartoittaminen jatkunee vielä pitkään.
Tapahtumaan on haettu sekä syitä että syyllisiä. Jälkimmäiseen ei välttämättä ole aihetta, syiden selvitykseen on sikäli, että niin vastaavia tapahtumia voidaan jatkossa yrittää ehkäistä.
Onnettomuus koskee yhtä alueen luontoaarteista; Kiskonjoki on muun muassa vaelluskalajoki, yksi Suomen luontohelmiksi valituista kohteista – ja vesistö, jota on pyritty hoitamaan eri tavoin, viimeksi EU:n rahoittamalla Freshabit-hankkeella. Tapahtuman voi katsoa tarkoittavan harmillista takapakkia hoitotoimien kannalta. Oma lukunsa on se, onko onnettomuudesta vaikutuksia myös merialueella ja jos, millaisia.
Ihmisten huoli tuntuisi esimerkiksi lehden tekemien haastattelujen perustella olevan ennen muuta luonnosta itsestään: siitä, miten käy joelle ominaisten kasvi- ja eläinlajien.
Tekemistä riittää edelleen, toivottavasti myös tekeviä käsiä.
