Suomi on yksi maailman parhaista maista asua ja elää. Tasa-arvon kannalta suurimpia ongelmakohtia Suomessa ovat palkkaerot, sukupuolten eriytyneet alat ja ammatit, lähisuhdeväkivalta sekä miesten suuret hyvinvointierot. Tasa-arvon edistäminen yleisesti ja vastuu tasa-arvo-ohjelman tavoitteiden saavuttamisesta on valtioneuvostossa kaikkien ministereiden ja ministeriöiden tehtävä. Useilla päätöksillä on suoria ja epäsuoria vaikutuksia miesten ja naisten asemaan yhteiskunnassa.
Suomalaisista naisista 47 prosenttia on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen, kertoo tuore EU-tutkimus vuodelta 2014. Naisuhritutkimuksessa vuonna 2010 ilmeni joka viidennen suomalaisnaisen kokeneen puolison väkivaltaa tai uhkailua parisuhteen aikana. Tavallisimmin väkivalta on lievää fyysistä väkivaltaa ja väkivallalla uhkailua. Naiset kokevat väkivaltaa miehiä useammin omassa kodissaan. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikissa ikäryhmissä ja kaikissa koulutustasoissa. Suomalaista naista väkivallalta ei siis suojaa ikä tai koulutus, vaikka nuoret pienituloiset naiset ovat tutkimusten mukaan suurin riskiryhmä väkivallalle.
Väkivallan seuraukset naisille ovat moninaiset. Mustelmat, ruhjeet ja haavat ovat näkyviä seurauksia fyysisestä väkivallasta. Henkiset seuraukset, joista yleisimpiä viha, pelko, masennus ja häpeä, ovat ulkopuolisille suhteellisen näkymättömiä. Henkiset vammat kuitenkin vaikuttavat vahvasti väkivaltaa kokeneiden naisten elämään.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään rakenteellisena ongelmana, jonka juuret ovat sukupuolten välisessä epätasa-arvossa ja valtasuhteissa. Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta sekä yksityisessä että julkisessa tilassa on ihmisoikeusloukkaus. Suomalaisessa yhteiskunnassa on naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä edistettävä naisten itsemääräämisoikeutta ja voimaantumista, jotta häpeäntunne ja väkivaltaan alistuminen eivät estäisi avun hakemiseen ja vastaanottamiseen.
Väkivallan yleisyys ja seuraukset on tuotava entistä tarkemmin ja laajemmin yleiseen keskusteluun, jotta väkivallan ehkäisy ja avun saamisen mahdollisuus tehostuvat. Väkivaltatilanteet tulevat usein nopeasti ja silloin avun hakeminen ja saaminen on oltava helposti ja nopeasti saatavilla. Näissä tilanteissa on siis oltava tiedossa mistä apua saa ja minne mennä.
Suomi on allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Sopimuksen asettamat velvoitteet on toteutettava kunnolla ja erityisesti väkivallan uhrien palveluihin on panostettava nykyistä enemmän.
Käytännössä tämä tarkoittaa riittävän rahoituksen ja toimintamahdollisuuden osoittamisen matalan kynnyksen palveluille, turvakodeille ja valtakunnalliselle 24/7 puhelinpalvelulle. Sovittelun käyttöä lähisuhdeväkivaltarikosten ratkaisukeinona on tarkkaan harkittava.
Myös lähisuhdeväkivalta on huomioitava määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista.
Lisäksi väkivallan vastaisen työn yhteensovittamiseksi on perustettava tehokas koordinaatioelin.
Elina Suonio-Peltosalo
Kokoomuksen
Naisten Liiton
varapuheenjohtaja
Varsinais –Suomen
kokoomusnaisten
piirihallituksen jäsen
Pirjo Valtonen
V-S Kokoomusnaisten piirihalituksen jäsen
Turun Kansallisseuran naisten hallituksen jäsen
(painetusta lehdestä puuttui Pirjo Valtosen nimi)
