Kun aloitin kansakoulun 1950-luvun lopulla, ei koulukuljetuksista ollut tietoakaan. Matkanteko oli siihen aikaan turvallista: ei olleet uhkana metsän pedot, sudet tai karhut. Niitä ei lounaisessa Suomessa kukaan ollut lähes vuosisataan tavannut. Mutta nyt aika on toinen: kuinka moni äiti tai isä pistäisi pienen koululaisen aamupimeällä yksin jalkaisin tai suksilla kouluun muutaman kilometrin pituiselle matkalle? Kun susilaumoja liikkuu alueella, uhka on olemassa vaikka se ei välitöntä hengenvaaraa tarkoitakaan.
Mistä sitten johtuu nykyisen susikannan ilmestyminen alueelle? Tuskinpa sudet ovat tulleet junalla Vainikkalan raja-asemalta. Väitän vahvasti, että Homo Sapiens -lajiin kuuluvat hieman kehittyneemmät pedot ovat ne tänne tuoneet, ja seuraavassa perusteita:
1. Suomen eläinpuistoissa on susia pidetty puistojen perustamisista lähtien ja tällä hetkellä niissä on vain muutamia susia, vaikka sudet lisääntyvät saaden pentueita vuosittain. Koska eläinpuistojen tilat ovat rajalliset, eikä susia lopeteta, paitsi sairaat yksilöt, niin johonkin ne on rahdattava. Salon seudulla nähtiin muutamia vuosia sitten metsäteillä tunnistamattomia pakettiautoja. Voidaan arvella, että susipareja rahdattiin alueen metsiin.
2. Kun Salon alueella on lupamääräysten puitteissa ammuttu susi, niin saamani tiedon mukaan pyydettiin dna-näyte eläinpuistosusista, jotta olisi voitu määritellä ammutun suden perimää. Kun pyyntöön ei oltu suostuttu, heräsi epäily, että asioita halutaan salata.
3. On ihmetelty sitä, miksi sudet tulevat ihmisten ilmoille ja aivan pihapiiriin, vaikka saalistettavaa löytyy metsistä yllinkyllin. Asia on harvinaisen selvä: sudet ovat oppineet siihen, että ihminen tuo niille ruokaa. Niinpä sudet tuovat myös pentunsa ravinnon hakuun ihmisten lähelle ja kun valmista ravintoa ei löydykään, pedot käyvät lampaiden ja koirien kimppuun. Tänne tuodut sudet ovat tottuneet ihmisiin.
4. Pantasudet: missä ja miten sudet pannoitetaan? Ei ole kovin uskottavaa, että joku juoksisi ne metsässä kiinni ja laittaisi pannan kaulaan. Jos niitä olisi luonnon helmassa pannoitettu, niin varmasti asiasta olisi julkaistu kuvallisia artikkeleita.
Uskottavampaa on, että sudet pannoitetaan niiden ollessa tarhatuissa olosuhteissa ja helposti nukutettavissa. Joku on tosin ollut sitä mieltä, että nukutuspiikki ammuttaisiin helikopterista, mutta tällaiseen uutisointiinkaan en ole törmännyt.
Onko susista mitään hyötyä? Puoltavana asiana joku voisi ajatella riistakannan harvenemisen ja siten hirvi- ja peurakolarien vähenemisen. Samaan päästään metsästystä tehostamalla. Haittoja voidaan listata useita: kotieläinvahingot, ihmisille aiheutuvat pelot, metsästykselle aiheutuvat haitat ja arvokkaiden metsästyskoirien menetys. Maaseudun Tulevaisuuden mukaan yksi susi aiheuttaa noin1.500 euron vuosittaisen kustannuksen.
Lisäksi tulevat erilaiset suojaamistoimenpiteet; mm. kotieläinten suojaaminen aitoja rakentamalla on melko työlästä ja kallista.
Järkevää olisi tulevaisuudessa suden metsästyksen järjestäminen sillä tavoin, että riistanhoitopiirit määrittelisivät itsenäisesti metsästyksen tarpeen ja ajankohdat. Tällöin alueellisilla metsästysseuroilla olisi asiassa vaikutusmahdollisuus.
Sudet pysyvät melko tiiviisti tietyllä alueella niin kauan kun ravintoa on saatavilla. Erinomaisen selvää on se, että susia on metsästettävä: sudet on saatava pelkäämään ihmisiä ja estettävä niiden liiallinen lisääntyminen.
Susi on EU:n mukaan erittäin uhanalainen laji. Vaikka Suomessa metsästettäisiin susia huomattavasti nykyistä enemmän, niin itärajan tuntumassa oleva susikanta täydentyy koko ajan.
Mitään uhkaa suden häviämisestä ei varmasti tulisi olemaan, vaikka metsästystä lisättäisiinkin. Brysselissä on kovin helppo määritellä mitä petoja ja kuinka paljon niitä pitää olla Suomessa. Susifanit voivat yhtyä näihin päätöksiin, kun ei koskaan tarvitse kohdata niitä ongelmia, joita petojen lisääntyminen tuo maaseudulle.
Luontoaktivistit ajavat jopa susimäärän moninkertaistamista Etelä- ja Länsi-Suomeen; kuinkahan moni heistä päästäisi taaperonsa yksin metsäiselle tielle jos susia alkaa liikkua vielä nykyistä enemmän ihmisasumusten liepeillä?
Aimo Laanti
Ranuan eläinpuisto vastaa
Ranuan eläinpuistossa on susia pidetty perustamisvuodesta 1983 lähtien. Jokainen susi on yksilöllisesti merkitty kansainväliseen eläinkortistoon. Jokaisen suden poistamiset on myös merkitty kortistoon, joten ne voidaan sieltä milloin tahansa tarkistaa. Sudet lisääntyvät tarhoissa hyvin, mutta esimerkiksi Ranualla ei lainkaan vuoden 2010 jälkeen, jolloin syntyneet pennut kuolivat kaikki ja emo jouduttiin sairastuneena lopettamaan. Sairaana lopetetut ja kuolleet eläimet lähetetään kuolinsyytutkimuksiin EVIRA:an. Eläintarhoissa voidaan kannanhoidollisista syistä joutua lopettamaan myös terveitä yksilöitä. Niiden raadot menevät tieteelliseen tutkimuskäyttöön tai havaintoaineistoksi museoille.
Ranuan eläinpuiston susista on otettu DNA-näytteet Oulun yliopiston toimesta ja eläinpuisto on jo vuosia sitten antanut oman lupansa näiden näytteiden käyttämiseen. Ainakaan minulle ei ole viimeaikoina uutta pyyntöä tullut, joten ihmetyttää keneltä saatu tieto luvan epäämisestä on peräisin.
Pannoittamiseen liittyvissä kysymyksissä lienee parasta olla yhteydessä niitä toteuttavaan tahoon (RKTL nyk. LUKE) ennemminkin, niin ei tarvitsisi arvella lehtien palstoilla? Suurpetojen (ml. ahma) siirroista taas voi jokainen lukea Metsähallituksen Suurpedot.fi -sivustolta.
Eläintarhaeläinten siirtoja säädellään viranomaisten toimesta. Jos eläintarha haluaisi vapauttaa kasvattamansa eläimen luontoon, tulisi sen hakea siihen lupa viranomaisilta. Tällaisia lupia ei ole haettu, eikä niitä varmasti myönnettäisi. Näin ollen Aimo Laanti syyttää eläintarhoja lainvastaisesta, jopa rikollisesta toiminnasta ilman muita perusteita kuin ”arvelut”.
Mari Heikkilä
Intendentti
Ranuan eläinpuisto
