Kaikkiaan lähes puolitoistasataa kansalaista juoksi kartta kädessä pitkin Perniön Lupajan metsiä maanantai-iltana.
Maanantairastien voi sanoa olevan Salon seudulla insituutio: käynnissä on jo 37. kausi. Kauden mittaan rasteilla ollaan eri puolilla Saloa, ja vuorollaan järjestelyvastuuta kantavat eri seurat.
Salo ei ole ainoa paikkakunta, jossa kuntosuunnistajat täyttävät metsät maanantaisin. Maanantairastit-nimisen tapahtuman puitteissa metsään mennään alkuviikosta ainakin Porissa, Raumalla ja Kokkolassa.
Suomen Suunnistusliiton kuntorastikalenteri kertoo lajin suosiosta paljon: tänään keskiviikkona pääsisi kuntorasteille kaikkiaan neljällätoista paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Huomenna tapahtumia on vielä enemmän. Varovasti voi arvioida, että liikkeellä on tuhansia ihmisiä.
Suunnistuksen suosio ei ole ihme: suomalaiset pitävät luonnossa liikkumisesta ja rastien kiertämisellä mukaan tulee koko annos aivotyötä. Veren maku suussa kuntorasteilla ei kilpailla, joka sekin lienee monelle tärkeää. Edes kalliita varusteita ei välttämättä tarvita. Osallistuminen ei maksa paljoa ja tapahtumat tuodaan lähes kotiovelle.
Kuuluva kiitos rastitapahtuman järjestäjille ei olisi huono veto. Ilman aktiivisia seuraihmisiä rastitapahtumia ei nykyistä määrää olisi.
Kyseessä on oltava rakkaus lajiin, sillä rahasta tapahtumia ei järjestetä; Perniön rasteilla karttamaksua perittiin osanottajaa kohti kuusi euroa, eli tuottoa tuli pyöreästi tuhatlappunen. Jos tästä vähentää kulut ja loput jakaisi tuntipalkaksi, se ei kovin muhkeaa tilipussia tietäisi. Sitäkään ei tehdä, vaan liikkeellä ollaan vapaaehtoispohjalta.
Maanantainkin tapahtumaan tarvittiin melkoinen joukko ihmisiä; viisi, kuusi talkoolaista tapahtumapaikalle, varsinaisen radan tekemiseen kaksi ihmistä ja pohjalla oli yhden ihmisen tietokoneella tekemä karttatyö.
Kun koko maata katsotaan, iso joukko muodostuu näistäkin ahkerista ihmisistä.
