Uuden Esso-huoltoaseman avajaisilmoitus oli Perniönseudun Lehdessä 28.kesäkuuta vuonna 1957. Ilmoitus kehuu huoltomahdollisuuksia ja avajaiskahveja. Lopussa on allekirjoituksena E. Smolander. Yrittäjä Eero Smolander rakensi Esson ohjeiden mukaisen aseman pitkälti itse, apunaan Jouko-poikansa.
–Faijan kanssa haettiin hiekat Kavilasta. Lapiolla heitettiin tavara maasta lavalle. Vesipulloakaan ei tajunnut ottaa mukaan ja kyllä sitä aina niin kuitti oli, kun auton hyttiin pääsi, Jouko Smolander muistelee.
Alku ei ottanut luuloja pois, rakennusapuna olleelle pojalle asemasta tuli sittemmin elämäntyö. Suomen Bensiinikauppiaitten ja liikennepalvelualojen liitto myönsi vastikään Jouko Smolanderille kultaisen ansiomerkin tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta huoltoasema-alalla.
Jouko Smolanderin kanssa juttu rönsyilee, ja vaikka huoltoasemasta piti puhua, tarina tahtoo karata rakentamisen puolelle. Etenkin maa-ainesten ajamisesta tulee asiaa tämän tästä. Rakennettu toki onkin; vuonna 1957 rakennetun huoltoaseman viereen nousi nykyinen, sen jatkoksi autoliike ja seuraava kauppa Meriniittyyn. Viimeisin iso investointi Perniöön oli säiliöremontti. Silti mies itse tuntuu muistelevan melkein kernaimmin Kemiönsaarella olevien vapaa-ajanasuntojensa rakennushommia.
Kuluneet melkein kuusi vuosikymmentä kertovat paljon huoltoasema-alan muutoksesta.
–Aikanaan tankattiin asiakkaiden autot, katsottiin öljyt ja vedet ja renkaat. Nykyään tarvitse sellaistakaan, tubelessiin kun pistät kerran vuodessa paineet, niin siellä se pysyy. Käsin pestiin autot silloin alkuaikoina. Kaksi makkia polttoainetta oli pihassa. Katosta ei olisi saanut tehdä, mutta tehtiin vaan.
Kun rakentamisesta puhutaan, Smolander korostaa sitä, miten paljon on tehty itse.
Itse ei tarkoita samaa kuin yksin; Jouko Smolanderin vaimo Helena ehti työskennellä asemalla yli 40 vuotta. Perheen koti oli pitkään huoltoaseman yläkerran huoneistossa.
Takavuosina kelloon katsomisesta ei ollut nuukaa:
–Ensin oltiin päivä tässä hommissa ja Helena pisti puoli kymmeneltä ovet kahvilassa kiinni. Sitten lähdettiin Hankoon hakemaan autoja. Näitä päiviä oli paljon, vuosikausia haettiin autot itse. Kyllä Hangontie aika tutuksi tuli, Smolander miettii.
Skodan edustus tuli Smolanderille 80-luvun alussa, ja toinen pitkään mukana ollut merkki on Mitsubishi. Aikoinaan esittelytila korokkeineen oli siinä, missä nyt on kahvilan takaosa.
–Tempauksia oli monenlaisia. Kerran oli missejä ja sitten Koivuniemi laulamassa parikin kertaa ja ihmisten autoja koko suora täynnä. Poliisi ei tykännyt, mutta minkä he sille voivat, naureskelee Smolander.
Lue koko Treffatti-sarjan juttu painetusta lehdestä
