Teijon ja Mathildedalin maisemiin mielivä pääsisi rakentamaan vaikka melkein heti.
Lanskalanmäessä olisi tontteja valmiiksi kaavoitettuna, eikä ominaisuuksien lista ole paperilla huono: meren rantaan on matkaa muutama sata metriä, pikitielle ei sitäkään. Koululle melkein näkyy ikkunasta ja lähin lääkäri on alle vartin ajomatkan päässä. Yhdellä puolella ovat laskettelukeskus ja golfkenttä, toisella kansallispuisto. Mielenkiintoista oikeastaan on, että tällainen yhtälö ei ole tehnyt kauppaansa, vaan tontit ovat jääneet kuin käsiin.
Syitä huonoon menekkiin voidaan hakea ajankohdasta, hinnoittelusta ja ehkä markkinoinnistakin. Tontit nyt vuokraava Olli Lehti on myyntimiehen taitonsa vuosien aikana osoittanut. Aika näyttää, miten tonttien tällä kierroksella käy. Ajatus siitä, että tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja taloihin kiinni pääsemiseksi, voi olla toimiva.
Urakka ei toki ole pieni; viisitoista tonttia ei ole vähäinen määrä kaupattavaksi.
Koko Teijon alueella tarjontaa on enemmänkin – laskettelurinteen toiselle puolelle on kaavoitettu niin ikään rakennuspaikkoja. Olettaa voi, että kun molempia puolia markkinoidaan, alueet kirittävät toinen toisiaan. Laskettelukeskuksen tuntumaan kaavoitettuja tontteja voi mainostaa samantapaisin adjektiivein kuin Lanskalanmäkeäkin.
