Johannes Alaranta kaivaa pahvirasiasta esiin kananmunan ja pitää sitä kuvaa varten esillä.
Pääsiäisenä munia myydään ennätysmäärät, ja kirkkovuoden suurimmassa juhlassa munalla on kokoaan suurempi symboliarvo. Alaranta miettii, että muna on kuin usko itse; vasta kuoren alle katsomalla selviää koko totuus.
Pääsiäisen tykötarpeet ovat marketeissa halki maan samat; hempeästi koristellut suklaamunat, rairuohotarpeet ja lampaanpaistit täyttävät hyllyjä.
Entä, jos kurkistetaan vähän pakettia syvemmälle. Tämän päivän suomalainen pääsiäinen on yhdistelmä mitä moninaisimpia perinteitä, miettii Perniön alueen kappalaisena työskentelevä Alaranta.
Pohjanmaalla lapsuutensa viettänyt Alaranta muistaa, että pääsiäisen eräs merkkihetki liittyy pääsiäislauantaihin, jolloin lakeuksilla roihuavat pääsiäiskokot. Alaranta muistelee, miten monella talolla oli oma kokkonsa ja monesti mentiin vielä katsomaan kylän kokkoa.
–Ajatus oli, että silloin pahat henget ovat vallallaan ja mitä isompi roihu, sen varmemmin ne pysyvät loitolla, Alaranta kertoo.
Häntä naurattaa muistella pohjalaista mahtipontisuutta: kokoilla oli kokoa.
–Makkaraa siinä kokolla voi paistaa vasta viiden tunnin päästä sen sytyttämisestä ja silloinkin piti olla neljä metriä pitkä keppi.
Pohjanmaalla virpomiskierroksella kävivät noidat eli trullit.
–Siinähän voi nähdä jopa jotain yhteyttä Halloweeniin, Alaranta heittää.
Yksi pääsiäisen tapa, lammaspaisti, taas tulee juutalaisesta perinteestä.
Muna, rairuoho, pääsiäistiput; kaikkia yhdistää se, että ne liittyvät uuden elämän alkuun, ja tähän tietysti liittyy myös koko pääsiäinen kristinuskossa.
Alaranta miettii, että suomalaisessa perinteessä pääsiäinen on siksi luontevasti myös kevään alkamisen juhla.
–Moni menee pääsiäisenä mökille ensi kertaa ja huomaa, että lumen alta paljastuu taas uutta elämää.
Pääsiäinen voisi olla myös hengähtämisen hetki.
–Se on kuitenkin monelle sellainen kohta, että ollaan muutama päivä omalla porukalla, Alaranta miettii.
