Vanhustenhuollosta käytävä keskustelu pyörii paljolti laitospaikkojen riittävyydessä, tai pikemminkin pelkona niiden riittämättömyydestä. Aikuiset lapset ja muut lähiomaiset haluaisivat vanhuksensa turvattuun ja omaisille vaivattomaan laitospaikkaan jo ensimmäisten asumisvaikeuksien ilmettyä, minkä ohella paikan tulisi olla mieluiten yhteiskunnan kokonaan rahoittama. Perustettaisiinpa kaupungin hoivataloja Salon alueelle kuinka paljon tahansa ne tulisivat olemaan aina täynnä ja lisätarve näyttäytyisi alituiselta.
Kustannus Salon kaupungille ympärivuorokautista hoitoa tarjoavassa paikassa yhdestä asiakkaasta vuodessa on tyypillisesti noin 40 000 – 50 000 euroa. Hoitojakso on usein 2,5 – 3 vuotta, ja yhden ikäihmisen hoitopaikan kustannus kaupungille 120 000 – 150 000 euroa.
Vanhukset ovat elämäntyönsä tehneet ja välttämättömän hoitopaikan tarpeessa olevalle on sellainen tarjottava. Pitkät hoitolaitosjaksot vaativat paljon hoitopaikkoja ja vievät taloudellisia mahdollisuuksia kotona asumisen tukemiselta. Järjestelmä itsessään ruokkii lisää hoitolaitospaikkoja, jotka kulloisessakin tilanteessa ovat toki perusteltuja.
Viime kesänä voimaan astunut vanhuspalvelulaki korostaa vanhusten kotona asumisen ensisijaisuutta ja edellytysten turvaamista. Käytännössä tavoite tarkoittaa sitä, että vanhukset voisivat asua mahdollisimman pitkään kotona, joten hoitolaitospaikan tarve siirtyy myöhemmäksi ja siellä vietettävät jaksot lyhentyvät. Kotona asuminen on vanhusten toiveissa ensisijainen.
Sosiaali- ja terveysministeriö on vastikään tehnyt ehdotuksen, jonka mukaan laitoshoidossa olevien yli 75-vuotiaiden osuuden vähentäminen 4,3 prosentista kahteen prosenttiin voisi hillitä kustannusten nousua 340 miljoonalla eurolla. Ehdotuksen taustalla on ajatus, että laitoshoidossa ja terveyskeskusten vuodeosoastoilla on vanhuksia, jotka voisivat olla kevyemmissä palveluissa. STM:n ajatuksena ei varmaan ole kuntien kustannusten hillitseminen siirtämällä hoitopaikkojen kustannuksia KELA:n kautta valtion maksettavaksi.
Hoitolaitosjaksojen pituuksien keskiarvo Salossa on saatava puolitetuksi. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kotona asumisen monipuolista tukemista ja kevyempiä ja myös väliaikaisia kuntouttavia asumisratkaisuja. Siten voidaan hillitä kustannuksia ja turvata palvelut paremmin ja tasaisemmin kaikille vanhuksille.
Kaupungilla on yhä avainrooli ja sen tulee nähdä tehtävänsä laajemmin kuin vain omien palvelujensa tuottajana. On kehitettävä paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia ratkaisuja ja monen tahon yhteistyötä, mikä ei luonnollisesti voi perustua minkään tahon saneluun. Kumppanuutta voidaan vallan hyvin syventää seurakunnan diakoniatyön, alueellisten yhdistysten, eläkeläisjärjestöjen, muistiyhdistysten, vanhustentaloyhdistysten, omaishoitajajärjestöjen ja muiden tahojen kanssa paikallisten olosuhteiden mukaan. Henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitämisen tulisi olla luontevaa arkipäivän toimintaa, jota lähiyhteisö tukee.
Siirtymävaihe kotona asumisen tukemiseen ja kevyempiin asumisratkaisuihin pääsemiseksi vaatii kaupungin panostusta myös nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa.
Siirtymävaiheeseen on laadittava toimenpideohjelma, minkä tavoitteet on asettava useammalle vuodelle. Erityistä resurssointia on jatkettava kunnes vaikutukset tasoittavat palvelutarpeen kasvua. Muutos on joka tapauksessa välttämätön kustannusten hillitsemiseksi ja vanhusten hyvien palvelujen turvaamiseksi.
Heikki Liede
Kaupunginvaltuutettu (Kok)
Sosiaali- ja terveys-
lautakunnan jäsen
