Salossa on viime päivinä nähty monenlaista liikehdintää palveluiden ja työpaikkojen puolesta. Säästö- ja leikkausaikeet ovat nostaneet takajaloilleen niin kaupungin henkilöstöä kuin asukkaitakin. Esimerkiksi synnytysosaston puolesta kerättiin yli viisituhatta nimeä, henkilöstöjärjestöt järjestivät mielenilmauksen henkilöstösäästöjä vastaan maanantaina ja marraskuun alussa marssitaan jälleen aluesairaalan palvelujen puolesta.
Mielenilmaukset ovat perinteisimmillään äänekkäitä kulkueita iskulauseineen ja kyltteineen. Nykyaikaisempi tapa ovat adressit, joihin netissä kerätään helposti tuhatmäärin ääniä. Riskinä tietysti on, että nimensä kirjoittavat kiusallaankin myös sellaiset ihmiset, joita kulloinenkin asia ei lainkaan koske.
Hyvä kysymys mietittäväksi on, kumpi tavoista on se tehokkaampi. Molemmat ovat turhia, jos perustelut ontuvat. Pelkät sinänsä nasevat iskulauseet tai tunteikas nimilistan luovutus eivät yksin riitä; esimerkiksi säästöjä kyseenalaistettaessa pitää olla esitettävissä myös ”varjobudjetti” tai muita konkreettisia vasta-argumentteja.
Toistaiseksi kyseenalaistamisessa on pysytty asialinjalla; pinnan alta on ollut kaivettavissa esiin perusteltu huoli ja harkittuja kysymyksiä.
Näin on oltavakin, tai julkiset mielenilmaukset menettävät vähän kerrassaan uskottavuutensa. Vertailukohdaksi voi ottaa esimerkiksi jonkin kaavahankkeen, josta pyydetään tavan mukaan lausuntoja ja mielipiteitä. Perustellusti annetut mielipiteet voivat aiheuttaa asiaan halutunlaisen muutoksen, kiireessä ja tunteella roiskaistut heitot on kaavoittajan helppo kuitata muutaman rivin vastineella.
Sama pätee mielenilmauksiin; kaupunkilaiset saavat ja heidän täytyykin sanoa mielipiteensä, mutta sen on oltava harkittu ja suunniteltu, rakentava vaihtoehto. Silloin sillä on todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Silloin sitä myös voidaan kysyä.
Asia on hyvin ajankohtainen, niukkuuden jakaminen ja sieltä täältä karsiminen eivät ole Salossa likimainkaan lopussa. Aihetta ottaa kantaa on varmasti jatkossakin.
