Kävelin taannoin vakioaamulenkkiäni kuntoradalla, aamulla 8-9 välillä. Naurun ja höpötyksen saattamana tuona aamuna vastaan tuli alakoululaisia suunnistamassa, tärkeinä kartat käsissä.
Itse en tunnistanut lapsia. Siksi sydäntä ja mieltä lämmittikin erikoisen paljon, kun jokaisesta parin-kolmen lapsen ryhmästä kuului joka kerta iloinen “huomenta”.
Kiitos kauniista käytöstavoista sinne minne se kuuluu: lapsille, heidän vanhemmilleen ja varmasti myös koululle. Erityisen hymyilevänä jatkoin päivääni tuon aamun jälkeen! Kiitos!
Vivi A
