Viime viikon murheellinen uutinen tulee Lapin suunnasta.
Alle 30-vuotias kemiläinen mies menehtyi, kun sodanaikainen ammus räjähti omakotitalon tiloissa. Samassa tilassa ollut toinen mies loukkaantui onnettomuudessa.
Järkyttävän onnettomuuden seurauksena syntyi edes pieni julkinen keskustelu siitä, miten paljon vanhoja ampumatarvikkeita ja räjähteitä on edelleen olemassa. Osa näistä esineistä, usein sodanaikaisista, on maastossa ja tulee vastaan esimerkiksi tietyömailla kaivettaessa. Lisäksi koko joukko esineitä on – kuten Kemissäkin – asuintalossa, jonne ne on voitu ottaa jonkinlaiseksi muistoesineeksi.
Sitä ei käy kiistäminen, etteivätkö vanhat ammukset kertoisi omaa, mielenkiintoista viipalettaan historiasta. Siitä taas ei ole viime viikon jälkeen mitään keskustelun varaa, missä vanhojen räjähteiden oikea paikka on. Ainoa oikea osoite niille on viranomaisten säilö, josta ne viedään aikanaan räjäytettäväksi. Toimintakyvyttömäksi tehtyjen ammusten paikka voi olla museo.
Ongelma ei liene ollenkaan tuntematon Salon seudullakaan, kellareissa ja ullakoilla voi olla tallessa monenlaista. arvaamatonta jäännettä ja tuoreempaakin räjähtävää materiaalia.
Joitain vuosia sitten suoritettu vanhojen aseiden keräys tuotti poliisille varsin paljon esineitä.
Samantapainen keräys näiden kyseenalaisten sota-ajan muistojen suhteen voisi olla paikallaan. Vaikka talon nykyiset omistajat tietäisivätkin, mitä kellarin perimmällä hyllyllä on, voi ongelmia tulla aikanaan kun esimerkiksi perikunta tai talon uudet omistajat paikkoja tyhjentävät.
Keräyksen tarkoituksena ei tietenkään olisi tutkia tai urkkia, mistä mikäkin esine on omistajalleen päätynyt – vaan vain saada mahdollisesti vaaralliset kapineet hävitettäväksi ennen kuin vahinko käy.
