Nyt kun Salon kaupunkiin liityttiin ja pitäjät hävisivät, tulee kylien toiminta tärkeäksi. Ei ole enää Perniön kuntaa, vaan on kyläyhdistykset.
Näistä nuorimpana on Perniön kirkonkylän yhdistys. Kun kaupunki ei haja-asutusalueille anna mitään avustusta, on siellä pärjättävä talkoovoimin.
Keräyksillä ja talkootyöllä on ennenkin Seurojentalot, Työväentalot ja Rukoushuoneet rakennettu. Sitten tuli tämä hyvä aika, kun kaikesta työstä pitää saada palkkaa. Nuoremmat sukupolvet eivät käsitä , että jotain tarvitsisi tehdä ilmaiseksi. Käsitän tämän kyllä, sillä he ovat tämän rahallisen ajan kasvatteja.
Olin mukana Alikulman Rukoushuoneen 100-vuotisjuhlassa. Sen historiasta kuulin, kuinka Perniön Alikulmalla ja Särkisalon mannermaalla päätettiin rakentaa yhteinen Rukoushuone Ylönkylään, lähelle Särkisalon rajaa.
Kartano lahjoitti tontin ja lähdettiin keräämään rakennustarvikkeita, rahaa ja jäseniä. Otettiin vastaan lahjoituksia ja rakentaminen tehtiin talkootyönä.
Kun talo valmistui, sillä oli jatkuvasti käyttöä. Se toimi esimerkiksi Ylönkylän kansakouluna ja opettaja asui yläkerrassa vahtimestarin asunnossa. Vahtimestari asui alakerrassa, keittiön vieressä olevassa pappien kamarissa.
Kuitenkin talo oli juhlien ja seurakunnallisten tapahtumien pitopaikka. Keskimääräinen tilaisuuksien osanottajamäärä oli noin 60 henkeä, joten talo tuli hyvin toimeen, kahvitarjoilunkin kyläläiset järjestivät.
Perniön Seuraintalokin oli seurojen yhdessä rakentama, siis keräyksillä ja talkoilla aikaan saatu. yksi esimerkki siitä. Aseman Työväentalolla pidettiin iltamat talon hyväksi. Iltamissa oli noin viitisensataa henkeä. Tontti oli Nuorisoseuran omistama, johon kuului myös urheilukenttä. Kenttä oli myös talkoilla rakennettu, jossa isänikin oli hevosen kanssa mukana ollut. Tämä kuvaa sitä, että yhteishengellä saadaan paljon aikaan.
Yksi nykypäivän projekti olisi Kirkonkylän lammen korjaus. Tulisi jälleen ennalleen kaunis kirkonkylän helmi. Nythän se on haiseva kuralammikko.
Perniöstä löytyisi varmaan talkoolaisia. Pitäisi saada aikaan keräys rahasta ja työstä. Kaupungilta pitäisi saada lupa padon rakentamiseen. Uskon Perniöstä löytyvän rakentajia, jotka sen pystyvät tekemään.
Mielestäni kanavissa olevat sulkuportit siihen hyvin sopisivat. Tulvan yllättäessä ne olisivat veivillä avattavissa, sähkökatkonkin aikana. Pato voitaisiin myös keväisin tulvan jälkeen tyhjentää, jolloin siihen pääsisi virtamaan puhdas vesi. Tämä on vain maalaisjärjellä ajateltu, oppineet tietävät paremmin.
Kunnantalo olisi myös säilytettävä Kuntalaisten tarpeisiin. Emmehän halua komeata taloa keskeltä puistoa hävittää. En tiedä, olisiko talo kaupungilta vuokrattavissa. Jos se täytyy ostaa, sellaista rahaa tuskin löytyy. Ylläpitokustannukset ehkä saataisiin kokoon. Onhan talo hyväkuntoinen, siellä on hyvät ulkoseinät, sähköt, lämmitys, vesi- ja viemärijohdot. Kellarikerros vaatisi hieman ehostusta, jos sitä käytettäisiin vaikka arkistotiloina.
Kirkonkylän kyläyhdistykseltä odotetaan paljon. Olen vaimoni kanssa ollut mukana perustamassa Nykin kyläyhdistystä, se alkoi Vaarnummen pihalta pronssikaudenjuhlilla, josta kyläyhdistys sai kahvirahat. Ohjelman kustannuksiin osaa ottivat kunta ja seurakunta ensimmäisenä vuotena, sen jälkeen se oli kyläyhdistyksen niskoilla. Näin neljänä vuotena, parhaina vuosina oli 300 osanottajaa.
Sitten siirryttiin Kirakan Myllylammelle Jukka Päivärinnan toivomuksesta teatteria pyörittämään. Olemme pystyneet tukemaan rukoushuonetta, koulua ja työväentaloa remonteissa, sekä rakentamaan rantasaunan.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.
Vaarnummen Faari