Suamalaise pruukkava kesämökeiläs rentoutu ja rauhottu. Äijä lappava klapei saunanpessä, heittävä kipakoi löylyi ja uiva ja paistava makkaroi.Joku istu ain onkel ja toise makkava seljäläs ja lukeva. Joku etevä voi iteki kirjotta runoi, ku kaunis luanto hänt inspiroi.
Mut Sauli ei vaa os rauhottu mökiläs. Hää ol koonu suure lauma viissai ja tärkjöi ihmissi platisema kesäpaikkasas. Ei kaik sentä sisäl päässy santta tuoma vaa saiva teltas pohti, et tarttisik täsä maas jottan tehrä.
Niinku siin ei ols ollu tarppeks, nii Sauli ol viäl naapuri Vallunki käskeny kylä.
Vallu tul yht rehvakka näkösenä ku ain ja kattel ”Kyl datsa o ihan kelvoline, mut juamapual o ain yht retuperäl.
Ensmäseks lykätä raparpermehulasi koura. Olek mää joku raparpermehupoik?”
Sauli ja Vallu oliva niinku hee olsi kilpaillu kump ossa hymyillä ovelamma näkösenä. Äijä vispasiva kässi ja tais kummallaki vilahta ketuhänt kainalos.
See ol Jennin kannalt hyvä, et Vallu tul vaa päiväselttäs käymä. Yäviaras teettä ain ylimääräst tyät, vallanki, jos ei ol ottanu omi lakani ja hantuukei felisäs. Ku Vallul ei ol enä muijaka neuvomas, nii olsik hää ite simmost hoksanu.
Aamukaffepöyräs o hankala, jos siin o viaras miäs istumas. Kyl Jenni varmast tahto aamul tassutella pyjama pääl ja hiukse sekasi aamupalal. Sanomaleht kaffekupi viäre , nii siit se päiv lähte käyntti. Se o huano, jos koht aamust täytty olla jottan tyylikäst pääl ja kampaus kunnos ja sit viäl tarttis älykkästen keskustella, vaik o viäl pualunes.
Ku mennä jonku mökil kylä, nii sin pruukata viärä jottan syämistäki tuliaisiks, vaik tuaret pulla ja makkara ja juamist. See ol kyl pare, ettei Vallu tuanu saunamakkara tullesas. Ei missä muhal ku Suames osat tehrä kunnolist grillimakkara. Siäl naapuris o simmost tumma ja sikjä makkara, misä o valkossi rasvaplätei. Mist loppuajetust kaakist se o mahrettu tehrä, maustei vaa paljo nii ei eltantumist huama.
Mut juamapual on heitil paremas hantis ku meil. Siäl ei niin piänt syrjäkulman kauppa ol, ettei siält sais juamissi osta. Ja saa osta vaikkei ols kauppaka, limpu löytämine voi olla enemä kiveal.
Vallu jaksa ain jauha sitä, kummot hää nuarena on paljo ollu Turus ja tuntte sen ku oma taskus. See o hänt jääny kaivelema, ku potkupallopelis arkkipiispa Vikström taklas häne niin pahast, et hänelt katkes solisluu. Hää o siit saakka hautonu revanssi ”Jos ny mennäis uurestas Impivaara pelama, nii se olsis Vikström, ku ols kentäl vatolas, nii kirkomiäs ku onki.”
Sauli ja Vallu touhuva kans ain jostan pelamisist. Turvamiähe ova varmoi, et kyl kaks noi rehvakast ova yks kaunis kert toistes krekkalis kiine, onneks hee ei ol kumpika kovi isokokossi, ettei senpuale ol hankaluuksi.
Simmosest o ny kohistu, et Vallul tarttis löyttä Suamest uus muija.
See on turha tohina, kyl nuari ja kaunei ja urheilullissi muhalki o, ei hää kumminka Lenitan kans toimen tul.
Mantar
