Viime perjantaina sää oli tälle syksylle tyypillinen: märkä ja hämärä. 
Yhdessä talossa Perniössä olosuhteita seurattiin vielä tottumattomin silmin ja korvin.
– Hiljaisuus on yksi suurimpia muutoksia, sanoo Ranveig Kviteberg.
Hänen miehensä Alf Helge Kviteberg myöntelee. Pimeys on toinen asia, mihin pitää totutella.
Edellinen asuinpaikka oli Norjan Bergenissä.
– Siellä oli aina vilinää ja ihmisiä ja aina myös valoja päällä, miettii Alf Kviteberg.
Perniöläinen yö on säkkipimeä ja voi tottumatonta pelottaakin: eräänä iltana parvekkeella tupakalla ollut Alf Kviteberg oli saada pienen sätkyn, kun pihassa lähti supikoira liikkeelle.
Maisemat, ikkunasta avautuva jokilaakso, ovat vähän toista kuin Bergenin vuononäkymät.
Sateessa ei sitä vastoin ole mitään uutta: Bergenissä sataa suuren osan vuodesta.
– Sadealueet oikein pysähtyvät siihen vuorien takia, Alf Kviteberg muistuttaa.
Jotain Norjasta ei kaivata, esimerkiksi hintatasoa tai virastojen töykeyttä.
– Suomessa oli yllätys, että Kelassakin neuvotaan mitä tulee tehdä. Norjassa siirretään papereita virkailijalta toiselle ja sanotaan, ettei asia kuulu juuri minulle, vertaa Ranveig Kviteberg.
– Ihmiset ovat ystävällisempiä.
Hintataso on Suomeen tottuneelle Norjassa kova, tosin niin ovat palkatkin.
– Alf ihmetteli Suomen palkkoja, että tällä pienellä rahallako pitää pärjätä, nauraa Ranveig Kviteberg.
Koko juttu painetussa lehdessä
