Nimimerkkikirjoittaja eläkeläinen ja Vompaatti esitti tämän lehden viikon takaisessa numerossa varsin vakavan syytöksen. Kirjoittajan mukaan Petun lossi lähti liikkeelle aivan varmalla törmäyskurssilla hänen purjeveneeseensä.
Kyseisen lossivuoron kuljettajana totean ensinnä, ettei varmastikaan kukaan lossinkuljettaja koskaan halua törmätä toiseen alukseen mistään syystä. Liikenneturvallisuus on aina etusijalla.
Lossi on erittäin hidasliikkeinen 70 tonnia painava rautalaatikko, jonka ohjaaminen reitiltä on mahdotonta vaijerin takia. Lossin lähtiessä rannasta kestää 45 sekuntia lossin 30:n metrin pituuden kulkemiseen. Tällöin lossi on lähes kokonaan näkyvissä Petun aallonmurtajan takaa, jolloin väylällä kulkevien viimeistään pitäisi se havaita. Toisen 45 sekunnin aikana lossin nopeus kasvaa likimain matkanopeuteen, joka on noin 7 solmua. Seuraavan puolen minuutin kuluttua lossi oli kohdassa, missä törmäys kirjoittajan näkemyksen mukaan olisi saattanut tapahtua. Lossin pysäyttäminen vaatii noin 30 metrin matkan.
Kirjoittaja käänsi veneensä kulkemaan samaan suuntaan lossiin nähden, jolloin totesin sen nopeudeksi jotakuinkin saman 7 solmua, minkä lossikin kulki. Matkoina edellä olevat ajat tarkoittavat, että kun lossi lähti liikkeelle purjevene oli noin 400 metrin päässä reitiltä, ei 30 metrin päässä, kuten veneilijä kirjoittaa. Kun lossi oli varmasti näkyvissä vene oli noin 250 metrin päässä. Lossin ollessa matkanopeudessa, oli veneellä vielä yli 100 metriä matkaa lossin reitille.
Lossin hitauden ja ohjaamattomuuden takia ei lossilla ole oikeuksia, mutta muilla aluksilla on väistämisvelvollisuus.
Lossien paikat ovat kyllä veneilijöiden tiedossa, ja ne tulisi muistaa ja huomioida ajoissa. Itsekin veneilleenä olen katsonut asiaa myös siitä toisesta näkökulmasta.
Lossiin ja sen kulkuun voi hyvin tulla tutustumaan. Yhteistyöllä ja yhteisymmärryksellä pidämme turvallisuutta yllä.
Lossin kuljettaja
Kalevi Krzywacki
