Nimimerkkikirjoittaja pajen ehdottaa (Perniönseudun lehti 10.5.2012) hyvinvointiyhteiskuntamme velvoitteiden säilyttämiseksi toimintayksiköiden kasvattamista. Yksiköiden suurentaminen johtaa hänen mukaansa joidenkin palveluiden loppumiseen syrjäisimmissä kolkissa, eikä kaikkia nykypalveluja pystytä viemään joka notkoon. Kunnissa pitäisi hänen mielestään ymmärtää tosiasiat, eikä asettua poikkiteloin. Voisivat kuntauudistukset tyssätä asukkaiden ymmärtämättömyyteen.
Pajen ottaa esimerkiksi Särkisalokodin lopettamisen herättämät tunteet ja tölvii telkkariinkin pääsyllä. Pieni, joskin hänen mukaansa kodikas hoitola näivettyisi liian suuriin kustannuksiin. Vaihtoehtona pajen pitänee Perniön palvelukeskusta sitä kuitenkaan sanomatta.
Miksi pajen ei vie logiikkaansa pidemmälle. Hän olisi voinut ehdottaa myös Särkisalon koulun, kirjaston ja lasten päivähoidon lopettamista. Muuta lakkautettavaa Särkisalossa ei enää ole. Vain seitsemän asukaspaikkaa Särkisalokotia suuremman Perniön palvelukeskuksen toiminnot voisi kaiketi saman tien siirtää Salon keskustaan, Perniön lukion yhdistää keskustan kouluihin, kirjaston lakkauttaa ja yleensäkin kaiken sen, mikä voidaan toteuttaa suuremmissa yksiköissä Salon keskustassa. Ja eikä vain siellä; synnytysosaston toiminta olisi kai syytä siirtää Turkuun suurempaan yksikköön ja miksei muutakin.
Pajenilla näyttää olevan samaa salattua tietoa suuruuden ekonomian kustannussäästöistä, jota oli myös Särkisalokodin lakkauttajilla.
Pajen tekisi suuren palveluksen esittämällä laskelmia siitä, miten paljon välittömiä ja välillisiä kustannuksia säästyy Särkisalokodin lakkauttamisesta.
Lakkauttajien laskelmia ei tähän mennessä pyynnöistä huolimatta ole saatu, vain perustelemattomia ja yksilöimättömiä arviota. Ne ovat vaihdelleet 100 000 – 750 000 euron vuotuisessa säästöhaarukassa ilman, että välittömiä ja välillisiä kustannuksia on otettu huomioon.
Saataisiin Salon säästömalli maailmalle, jossa yksityinen yhdistys rakentaa lainarahalla vain hieman suuremman hoitolan, jonka kaupunki sitten vuokraa ja samalla lakkauttaa toiminnan omassa hyväkuntoisessa rakennuksessaan ”syrjäisellä seudulla”. Ja säästöjä kilisee vain siirtämällä toimintoja toiseen paikkaan ilman, että tarvitsee kajota toimintojen rakenteisiin.
Salon kunnallisten hyvinvointipalvelujen turvaaminen edes kohtuullisella tasolla vaatii rakenteellisten uudistusten toteuttamista, josta Särkisalokodin lakkauttamisessa ei ole ollut kysymys.
Yleistävillä uskomuksilla suuriin yksiköihin tilannetta ei pelasteta vaan saatetaan jopa heikentää.
Voisiko pajen seuraavassa kirjoituksessaan mennä mantroista hieman pidemmälle ja valottaa sitä, mistä Särkisalokodin lakkauttamisen säästöt syntyvät.
Heikki Liede
Särkisalo