Vuodet 1918-1927 merkitsivät Perniössä siirtymistä kotiyhteiskoulusta viralliseen yksityiseen oppikouluun. Ensimmäisen alun antoivat kirkonseudun lapsiperheet palkkaamalla ylioppilas Helmi Hartmanin opettamaan yhdeksää lasta kansakoulun ” sorvikamarissa ”. Uusia oppilaita ei ilmaantunut, joten koulu loppui neljän vuoden kuluttua. Kun edellinen yritys sammui niin Paarskylän isäntä Filemon Kaarlonen perusti 1921 asemaseudulle yksityisen oppikoulun. Hän palkkasi ylioppilas Suoma Kanniston pitämään yhdentoista oppilaan koulua asemalle. Toimipaikka oli Osakepankin vinttikamari asemalla. Kaarlosen yritykseen tuli mukaan myös maanviljelijät Juho Laurila ja Paavo Saarinen sekä pankinjohtaja Antti Suolanen. Syntyi ” Perniön Yhteiskoulu Oy ” ja koulu toimi Paarskylän sivurakennuksissa sekä siirtyi sieltä sitten nykyisen konepajan päärakennukseen ja oppilaita oli noin 20.
Koulu kuitenkin loppui 1926, kun konepaja osti tilat. Kuitenkin taas kirkonkyläläiset olivat valveutuneita ja niinpä Paulus Niemelä, Oskari Honkanen ja Mikko Miettinen herättivät henkiin yksityisen yhteiskoulun. He perustivat 1926 Perniön Yhteiskoulun kannatusyhdistyksen ja rovasti K. F. Kilpeläinen teki koululle toimintaohjelman. Perniöläiset kansanedustajat Latvala ja Saarinen olivat myös mukana hankkeessa ja veivät hankkeen valtioneuvostoon oppikoululuvan ja valtion avun saamiseksi koululle. Koulun rehtorina toimi Maija Blomberg. Koulu alkoi sitten toimia kannatusyhdistyksen nimissä 4 luokkaisena myöhemmin 5 luokkaisena,ja sadalla oppilaalla sai myös valtion apua. Kouluun tuli myös vapaaoppilaspaikkoja, joten vähävaraisetkin pystyivät lapsensa kouluttamaan.
Vuonna 1954 perustettiin yhteiskoulun yhteyteen myös lukio. Seuraavaksi 1971 yhteiskoulu muuttui kunnalliseksi keskikouluksi ja lukio jäi kunnan omistamaksi yksityiskouluksi. Jo aikaisemmin koulun oppilasmäärä oli kohonnut hurjasti ja 1969 oppilasmäärä oli jo 500 oppilasta. Koulun tilat eivät enää riittäneet ja oppilaita oli myös vanhassa Seurakuntatalossa sekä Lampolan Säästöpankin omistamassa talossa. Saman aikaisesti Perniössä oli myös 18 kansakoulua, oli suuret ikäluokat kysymyksessä. Yhteiskoulua alettiinkin laajentaa ja rakennettiin myös kolmevuotinen kansalaiskoulu. Koulutustaso Perniössä oli hurjan hyvä, mutta valmistuttuaan oppilaat menivät muualle ansiotöihin ja Perniönkin väkiluku on vähentynyt noin 4 000:lla.
Nyt on tilanne täysin muuttunut, oppilasmäärät ovat huvenneet. Tulevaisuudessa Perniöön jää ehkä kaksi kansakoulua ja kolmevuotinen ylä-asteen koulu eli yhteiskoulu. Salo kun on karsinut lähes kaikki palvelut Perniöstä, päätti myös lopettaa Perniön lukionkin. Siitä nousi kuitenkin vastareaktio ja annettiin 10:n vuoden jatkoaika, jos oppilaita on riittävästi. Nyt sitten on kuitenkin päätetty lopettaa linja-autovuoro, joka esimerkiksi ajoi Tuohitun kautta, tuoden myös 12 lukiolaista vanhusten lisäksi Perniön kirkolle. Tälläkin tavalla saadaan koulu loppumaan, ei tarvitse takkiaan kääntää niin kuin Särkisalokotiasiassa. Perniön lukio on alusta asti saanut kiitosta hyvästä opetustasosta.
On ikävää, kun Perniötäkin näin autioitetaan. Aikoinaan Perniötä pidettiin varakkaana maatalouspitäjänä, jossa sivistystaso oli korkealla. Kirjoitin tässä nyt pienen palan Perniön kouluhistoriaa.
Vaarnummen Faari