Pauli Nieminen löysi jo parikymmentä vuotta sitten luontokuvaamiseensa persoonallisen idean. Mutta vasta viime vuonna hänen Tuomas-tonttunsa pääsi ensimmäistä kertaa valokuvanäyttelyyn.
– Kaipasin näyttelyihin kuvat kasassa pitävää tarinaa. Monesti näyttelyt ovat vain kokoelma kuvia ilman koossa pitävää voimaa, kertoo Nieminen Perniön lainamakasiinissa.
Helsingin kamerakerhossa Nieminen tapasi aikanaan kollegan, joka kantoi olallaan pitkää kankaista Sylvesteri –kissaa. Hän valokuvasikin kissamaskottia eri paikoissa.
– Kissan nähtyäni ajattelin, että lapsille olisi kiva tehdä luontoon liittyvää kuvakertomusta, jossa seikkailisi jokin hahmo. Keksin tontun, joka ei ole mikään tuotemerkki tai animaatiohahmo jo valmiiksi.
Tontun luominen ja rakentaminen on oma tarinansa. Tarvittiin neljä kappaletta pöytälamppujen jousia, vesijohdon nivel, vaahtomuovia, kangasta ja Helsingin Sanomia.
– Lamppufirmassa sanottiin ensin, että emme me mitään jousia myy, mutta kuultuaan hupsulta kuulostavan tarinan laittoi ne kuitenkin tulemaan, kuvaa Nieminen Tuomas-tontun syntyä.
Tontun piti vääntyä eri asentoihin, ja jouset saivat toimia käsinä ja jalkoina. Hesareista tehdystä paperimassasta syntyi naama ja vaimo avusti vaatetuksessa. Lopuksi marssittiin peruukkiliikkeeseen viimeistelyä varten.
Syntyi noin 80 sentin mittainen ja kahdeksan kiloa painava tonttu, joka on seurannut Pauli Niemistä kuvausmatkoille Suomen eri kolkkiin.
Tonttu kurkistaa karhun pesään, kiipeää korkealle kalliolle ja ylittää puron.
”Tuomas tonttu on metsätonttu” –näyttelyssä tonttu ottaa vaivihkaa kontaktia muihin metsän eläimiin.
– Katsekontakti tontun ja eläinten välillä on tärkeä kuvakokoelmissa.
Lue Tuomas-Tontun koko seikkailu Lainamakasiinissa uusimmasta Perniönseudun Lehdestä.