Hummeldahlin taontapajan hämyssä tapahtuu jännittäviä. Professori Westö asentaa kätensä menettäneelle pojalle tekokättä, joka on tehty kuparitangosta, rautapalloista ja metallilangasta. Jonkin matkan päässä kartanon kellarissa toimii laboratorio, jossa valmistuu salaista eliksiiriä. Mikä yhteys eliksiirillä ja yöllisillä ryöstöretkillä on, ja mitä neuvotellaan krouvi Iloisen Siipirattaan pöydässä?
Tunnettu historiankirjoitus ei kerro näistä tapahtumista, mutta steampunk-novellipa kertoo vaihtoehtoista historiaa.
Teijon ja Mathildedalin maisemat on valjastettu kaunokirjallisuuden ympäristöksi salolaisen Hanna ”Morre” Matilaisen novellissa Käsi kädestä.
Kertomus on osa Osuuskumma-kustannuksen tuoretta antologiaa Silintereitä ja siipirattaita.
Kirjan nimi tiivistää steampunkin: kyseessä on tieteiskirjallisuuden alalaji, jossa tapahtumat sijoittuvat höyrykoneiden ja Viiltäjä-Jackin aikaan, usein viktoriaanista Englantia muistuttavaan ympäristöön. Ruukinrakennusten tienoo Mathildedalissa on kuin tehty tarkoitukseen.
Tapahtumissa kirjailija saa irrotella, ja merkittävä osa steampunkia ovat aivan mielikuvitukselliset tekniset laitteet.
Toisaalta puitteissa voi olla myös palikoita todellisuudesta: esimerkiksi Hanna Morren novellissa kartanoa tosielämässäkin isännöinyt Bremer on mukana taustahahmona.
–Hänhän oli ihan mieletön tyyppi, Morre hehkuttaa.
Monet muutkin yksityiskohdat täsmäävät todellisuuteen.
–Historiaa on pitänyt tutkia paljon, kun alue ei ollut yhtään tuttu. Krista Gustafssonista on ollut valtava apu, kiittelee Morre.
Alussa oli kirjailijaa kiehtova kylän nimi. Novellia varten piti kaivautua syvemmälle – tutkia menneisyyttä ja alkaa rakentaa tarinaa. Vahvaksi naishahmoksi nousi Iloinen siipiratas-krouvin Matilda Fleming.
–Sitten piti miettiä, mitä epäsopivaa eli punkia hän tekee. No, varasteluhan ei ole ihan kiva asia, avaa Morre.
Koko juttu painetussa lehdessä
