Suomalaisen tervan tulevaisuudennäkymät ovat kaksijakoiset.
Ennuste on sikäli hyvä, että terva on pääsemässä kirjoihin ja kansiin; viime syksynä käynnistetty Pelastetaan terva-hanke on tuottanut jo noin 130 000 euroa, ja tähän mennessä kerätyllä summalla on mahdollista aloittaa EU:n kemikaaliasetuksen edellyttämä tervan Reach-rekisteröinti.
Toisaalta, vaikka terva rekisteriin saataisiinkin, on sen tulevaisuus kuitenkin epävarma.
–Oikean hautatervan tekijät alkavat käydä vähiin, sanoo perniöläinen Juha Förström.
–Eikä tervanpoltto ole sellainen homma, joka aloitetaan tuosta vaan. Muuten voi olla, että siinä menee sata kuutiota puuta ja tuloksena on hiilikasa.
Förström on pitkän linjan rakennusyrittäjä; hän on tehnyt paanukattoja kohta 40 vuoden ajan ja arvelee käyttäneensä tervaa Suomessa eniten.
–260 tonnia sitä on vuosien aikana mennyt. Ja muutama suti, hän naurahtaa.
Reach-rekisteröinti takaa sen, että tervaa voidaan tuottaa Suomessa jatkossakin yli tuhannen kilon eriä.
Förströmin kanssa samaa huolta tuotannon jatkosta kantaa myös Eläköön terva ry:n puheenjohtaja Juha Pyötsiä. Hankkeen kirjoissa on hautatervan tekijöitä parhaillaan kolme.
–Ilman muuta otamme mukaan useampiakin, jos heitä ilmoittautuu. Nyt ei rekisteröidä vain tervaa vaan myös sen tekijöitä. Tässä tavallaan taataan mahdollisuudet polttaa tervaa jatkossakin.
Tervaa tarvitsevat muun muassa Suomen noin 300 paanukattoista kirkkoa, ja Kirkkohallitus onkin mukana hankkeen lahjoittajissa. Vaihtoehtojakin olisi, esimerkiksi hyttiterva poltetaan iglua muistuttavassa tiiliuunissa, hytissä. Laadultaan hyttiterva ei kuitenkaan pärjää oikealle hautatervalle, sanoo Förström.
Tuontitavara ei saa tunnustusta.
–On sitä ukrainalaista kolmen euron tervaa tarjottu. Tsekistä tulee tervaa ja Virosta ja Kiinasta pinjapuutervaa. Mutta minulla on vastuu työstä, enkä voi käyttää sellaista tervaa jota en tunne. Kirkot ovat sellaista kulttuurimaisemaa, jota pitäisi vaalia, eikä silloin saisi mennä halvimman perässä.
